Näin joulun alla pelijulkaisijat pukkaavat markkinoille enemmän pelejä, kuin koskaan muulloin vuoden aikana. Mahdollisimman moneen pukin konttiin pyrkii myös EA Bigin SSX Tricky, joka on suoraa jatkoa SSX-nimiselle lumilautailupelille. Ensimmäinen SSX keräsi melkoisen kovaa suosiota, joten jatko-osaakin on odotettu miltei yhtä paljon kuin joulua. Nyt jatko-osa on kaupassa, mutta EA:n urheilupelit tuntien odotukset ovat jopa varovaiset, sillä EA ei tunnetusti tee kovin laajoja päivityksiä urheilupeleihinsä. Joka tapauksessa SSX Tricky on saapunut Tiltin toimitukseen ja nyt olisi aika tehdä pientä tutkimusta siitä, millainen peli SSX Tricky oikein on.
Ennakko-odotusten mukaisesti SSX Tricky näyttää ja tuntuu hyvin paljon edeltäjältään. Edelleen lasketaan pitkin jyrkkiä vuorenrinteitä tehden mitä erikoisempia temppuja painovoimaa uhmaten. Jatko-osa sisältää parannuksia pelin jokaiseen osa-alueeseen sekä tietysti uusia kenttiä ja hahmoja.
Alkuperäisen SSX:n pelattavuus oli jotain aivan uskomatonta. Hahmojen liikkeet ja todella upeat radat vetivät puoleensa kuin tauti ja addiktiivisuuspisteitä SSX:lle olisi pitänyt antaa kymmenen. Koska kyseessä on kuitenkin samalle pohjalle rakennettu peli, on selvää, että toimivaa konseptia ei ole menty sorkkimaan kovin radikaalisti ja tulos on sen mukaista. SSX Tricky todella liimaa pelaajan television ääreen pelaamaan peliä tunti toisensa jälkeen. Radat ovat edelleen pitkiä, vaikeita sekä täynnä oikoreittejä. Uusia ratoja SSX Trickyssä on vain muutama, mutta vanhoja ratoja on pistetty sen verran uuteen uskoon, että vanhojenkin ratojen kohdalla syntyy ainakin jonkinasteista uutuuden tunnetta. Periaatteessa vanhojen ratojen pääpiirteiden säilyttäminen saattoi olla hyväkin idea, sillä nyt SSX:n ensimmäistä painosta pelanneet osaavat radat heti, eikä paria radan opetteluun tarvittavaa laskua tarvitakaan. Kolikon kääntöpuolena on tietysti se, että uudistuksista huolimatta radat ovat kuitenkin vanhoja ja suhteellisen tuttuja, joten ei tämä yhtä paljon pelattavaa tarjoa kuin täysin uudet kentät olisivat tarjonneet. Uusille SSX:n pelaajille vanhatkin radat ovat täysin uusia tuttavuuksia.
Yksi pelin vetovoimaa lisäävistä asioista on myös menestyvää pelaajaa palkitseva maailmanmestaruus-moodi, joka jakautuu kahteen osaan, Raceen sekä Showoffiin. Racessa ajetaan kilpaa toisten lautailijoiden kanssa ja Showoffissa pyritään tekemään mahdollisimman paljon tyylikkäitä temppuja. Aluksi pelaajalla ei ole valittavissa kuin muutama äijä ja yksi rata, joten mestaruusmoodia on pakko tahkota jos kaikki hahmot, radat sekä muut lisäjutut haluaa käyttöön. Tässä onkin pelin jippo, kilpalaskussa pelaajan on sijoituttava kolmen parhaan joukkoon saadakseen käyttöönsä seuraavan mäen ja muita bonuksia. Show offissa on tietyt pisterajat, joita pelaaja metsästää. Mitä paremmin pelaaja menestyy, sitä enemmän kamaa pelaaja saa käyttöönsä. Esimerkiksi kolmannella sijalla (pronssilla) saa käyttöönsä vain seuraavan radan, mutta sijoittumalla ensimmäiseksi, pelaaja saa käyttöönsä radan lisäksi uuden hahmon sekä muita bonuksia. Menestymisen myötä myös lumilautailijan taitoja voi parantaa.
Pelin hahmot ovat edelleen hyvin persoonallisia ja toisistaan eroavia. Jokaisella hahmolla on omat perustaidot, jotka karttuvat menestyksen myötä. Kilpailujen aikana hahmojen välille kehittyy jonkinlaisia suhteita, riippuen miten hahmot toisiaan kohtelevat. Jos pelaaja tönii ja leikkaa saman hahmon ajolinjoille koko ajan, pyrkii hän kostamaan samalla mitalla. Mikäli pelaaja ja tietokone eivät aiheuta toisilleen harmia, saattaa heistä tulle ”ystäviä”, jolloin tietokone ei pyri vaikeuttamaan pelaajan lautailua millään tavalla. Edellisen SSX:n tapaan pelin hahmot ovat hieman sarjakuvamaisen näköisiä ja hyvin animoitujakin. Koska jokainen hahmo on omalaatuinen yksilö, yhdellä hahmolla pelaaminen tuntuu eroavan muista hahmoista enemmän kuin se todellisuudessa eroaakaan.
Kuten edellä aihetta sivusinkin, on SSX Trickyn pelattavuus edeltäjänsä tasolla, jos ei jopa parempaakin. Kontrollit toimivat hienosti, tatilla ohjataan laskijaa ja erilaisia temppuja tehdään digitaaliohjaimen avulla. Temppujen tekeminen on yksinkertaista, mutta vaikeimpien temppujen tekemiseen tarvitaan täydet boostit, hirmuinen hyppyri sekä taitoa ja tuuria. Erilaiset temppukombotkin ovat mahdollisia ja parhaimmillaan niistä voi kerätä uskomattomia pistemääriä. Edellä mainittua boostia kerätään erilaisista tempuista, mitä hienompi temppu, sitä enemmän boostia pelaaja saa. Tuttuun tapaan boostia voi käyttää myös lautailijan vauhdin hetkittäiseen nostoon.
Graafisesti peli on milteipä identtinen edeltäjänsä kanssa, mutta pientä parannusta on silti havaittavissa. Niille, jotka eivät ole aiemmin peliä pelanneet, kerrottakoon, että pelin grafiikka on hienoa ja valaistus- sekä partikkeliefektit ovat todella tyylikkäitä. Pientä miinusta tulee ruudunpäivityksen ajoittaisesta laskemisesta, onneksi tätä ei tapahdu usein ja vielä harvemmin siitä koituu suurempaa harmia. Myös äänipuolella menee kovaa. Musiikista vastaa Beastie Boyssin Mixmaster Mike ja meininki on sen mukaista. Vaikka itse en pelin musiikkia normaalisti kuuntelisikaan, toimii se pelissä uskomattoman hyvin. Musiikki on joissain määrin sidottu pelin tapahtumiin, tarkemmin sanottuna pelaajan temppujen aikana musiikki saattaa muuttua pelkäksi rumpujen jytkeeksi ja näin päin pois. Koko äänimaailma pysyy siis hienosti kasassa ja on kaiken lisäksi pirun hyvin toteutettu.
Kokonaisuutena SSX Tricky on edeltäjänsä kaltainen peli, joskin pelin jokainen osa-alue on hieman parempi kuin edeltäjässään. Pelin suurimpana miinuksena on suhteellisen vähät uutuudet, varsinkin uusia kenttiä olisi voinut olla reilusti enemmän. Uusien kenttien puute ei tietenkään koske niitä, jotka eivät ole aiemmin pelanneet SSX:ää. Pelattavuudeltaan SSX on edelleen loistava ja peli addiktoi pelaajat tehokkaasti tv-ruudun ääreen. Aiempaa SSX:ää pelanneille SSX Trickyn ostaminen ei välttämättä ole kovin järkevää, ellei kyseessä ole todellinen SSX-fani. Mikäli SSX:ää ei vielä löydy PS2:n pelivalikoimista, on SSX Tricky niitä pelejä, jotka ovat niin sanotusti pakkohankintoja.