Sims-peleistä tutun Will Wrightin suunnittelema Spore on varmasti yksi vuoden odotetuimmista peleistä. Sporessa pelaaja kulkee pitkän matkan aina alkulimasta tähtiin, ja lienee melko turvallista sanoa, ettei mikään peli koskaan ole kattanut yhtä laajaa skaalaa ainakaan konseptuaalisesti.
Pelin alussa pelaaja ohjastaa mikrobia, joka yrittää pärjäillä syvissä vesissä isompien ötököiden parissa. Pärjäilemällä evoluutiokamppailussa pelaajan pöpö kehittyy pikku hiljaa isommaksi ja saavuttaa lopulta pisteen, jolloin se nousee maalle.
Tässä toisessa vaiheessa sama ruljanssi jatkuu maan pinnalla, mutta nyt pelaajan ohjastaman ötökän mukana onkin muita saman lajin edustajia, jotka älykkyyyden kehittyessä oppivat avustamaan pelaajan olentoa tämän puuhissa.
Kolmannen vaiheen perusyksikköjä ovat heimot, jolloin peli muistuttaa reaaliaikastrategiapeliä. Nyt tarkoitus on joko tuhota kaikki muiden olentojen yhteisöt tai ystävystyä niiden kanssa.
Tämän jälkeen skaala muuttuu taas: päästään sivilisaatiotasolle. Nyt pelaaja yrittää rakentaa kyläyhteisön sijasta kokonaista valtiota ja lopulta hallita koko planeettaa. Kun tämä vaihe on saavutettu, päästään viimeiseen vaiheeseen: avaruuteen. Pelaaja levittää luomaansa lajia pitkin taivaita ja huolehtii asioista, joilla on tähtienvälistä merkitystä.
Pelin skaala on siis varsin uskomaton, ja Spore pyrkii antamaan pelaajalle mahdollisimman paljon vapautta kautta linjan. Pelaajalla on vapaat kädet suunnitella tasan sellainen olento kuin mieli tekee. Muodolla ei ole muuta kuin esteettistä merkitystä – olennon tehokkuuden ratkaisevat käytetyt osat. Aivan rajoituksetta pelaaja ei kuitenkaan voi tuupata osia yhteen, sillä jokainen uusi osa maksaa tietyn määrän evoluutiopisteitä, joita pelaaja kerää pelin aikana. Pelin edetessä oman lajin kehitys ei enää ole pääosassa, vaan huomio kiinnitetään yhteiskuntaan, esimerkiksi rakennuksia ja ajoneuvoja kehittämällä.
Kuten Maxis-pelit yleensäkin, Sporekin on käännetty suomeksi, ja vieläpä oikein hyvin – käännös on sujuva ja hauska. Pelin käsitteet ovat monimutkaisia, mutta itse peli on toteutettu ihailtavan mutkattomasti. Kautta koko pelin pelaaja tekee asioita suurin piirtein samalla tavalla, joten eri pelitiloja varten ei tarvitse opetella aivan uutta ohjausta. Toisaalta tämä helppous voi olla myös pelin heikoin kohta, sillä välillä varsinainen haaste tuntuu puuttuvan kokonaan – etenkin pelin alkupuolella. Aika näyttää, tuleeko Sporesta samanlainen kestohitti kuin Simsistä, mutta varmaa on joka tapauksessa, ettei näin omaperäisiä pelejä tule vastaan joka vuosi.
PÄÄSTÖTODISTUS
Syksyn odotetuin peli osoittautuu odotuksen arvoiseksi
