Splashdown on Rainbow Studiosin tuorein Playstation 2 -peli. Poppoon edellinen tuotos ATV Offroad muodostui yllätyshitiksi etenkin Yhdysvalloissa etenkin letkeän tunnelmansa, komeiden grafiikkojensa ja erinomaisen pelattavuutensa ansiosta. Splashdownissa on siirrytty nelipyöräisten mönkijöiden maailmasta pyörättömiin vesiskoottereihin, mutta pelin perusidea on säilynyt ennallaan elementin vaihtumisesta huolimatta. Luvassa on siis viihdyttävää arcade-henkistä kaahailua upeissa ja ennen kaikkea erittäin luovissa maisemissa.
Splashdownin perusidea seurailee kaahailupeleistä tuttuja ratoja. Tehtävänä on kiertää pitkähkö rata tavallisesti kolme kertaa neljää muuta kilpailijaa vastaan ja ensimmäisenä maalilinjan ylittänyt selviytyy kisan voittajaksi. Tätä hupia voi pelissä harrastaa yksittäisten kisojen ja pitkän sarjan muodossa eikä kahden hengen moninpeliäkään ole unohdettu. Lisäksi soppaan on heitetty pari vapaamuotoisempaa pelimoodia, joista kannattanee mainita ainakin eräänlainen pallohippa. Sen alkaessa pelaajalla on käytettävissään tietty määrä aikaa ja edessään rata täynnä vedessä (ja välillä ilmassakin) kelluvia palloja. Jokaisesta pallosta rapsahtaa pari sekuntia lisäaikaa ja tavoitteena on jatkaa pelaamista niin kauan kuin mahdollista.
Pelattavuuteen panostaminen näyttää olevan yksi Rainbow Studiosin valttikortteja, sillä Splashdownissakin kaikki on kohdallaan. Itse en ole koskaan ajanut vesiskootterilla, mutta pelin kontrollit tuntuvat olevan yhtä aikaa sekä realistiset, loogiset että riittävän yksinkertaiset peli-ilon säilyttämiseksi.
Laitteen ohjaamiseen ja kilpailuiden voittamiseen ei riitä pelkkä kaasun painaminen ja mutkissa kääntäminen. Skootterin käyttäytymiseen vaikuttaa nimittäin myös sen kuljettajan asento. Kuljettajan nojatessa taaksepäin skootterin keula nousee vedenpinnan yläpuolelle, jolloin veden aiheuttama vastus pienenee ja laitteen vauhti lisääntyy selvästi. Mutkissa puolestaan on syytä nojata eteenpäin, jotta skootterin keula painuu veden alle ja mahdollistaa nopeampien ja terävämpien käännösten tekemisen. Näiden tekniikoiden hallitsemiseen menee oma aikansa, mutta niiden opetteleminen on oikeastaan välttämätöntä, mikäli mielii menestyä kilpailuissa muutenkin kuin helpoimmalla vaikeusasteella. Tämänkään jälkeen menestys tosin ei ole taattua, sillä veden pinnalla pomppivien skoottereiden hallitseminen voi olla ajoittain erittäin vaativaa puuhaa.
Näiden peruskikkojen lisäksi myös erilaisilla stunteilla on oma tärkeä osansa pelissä. Erittäin lennokkaiden hyppyjen aikana pelaaja voi tehdä erilaisia temppuja yksinkertaisesti painamalla yhtä kolmesta stunttinapista ja vääntämällä DualShockin ohjainta johonkin suuntaan. Onnistuneet temput täyttävät ruudun alaraidassa oleva stunttimittaria, jonka ylittäessä tietyn rajan pelaajan skootteri muuttuu joksikin aikaa tavallista tehokkaammaksi. Stunttimittarin lukemaan vaikuttavat myös radalle asetetut poijut, jotka on aina kierrettävä tietyltä puolelta. Mikäli poijun ohittaa väärin, peli imaisee pois suurimman osan pelaajan stunttipisteistä ja yleensä sammuttaa ajokin moottorin hetkeksi. Oikaista siis voi aina halutessaan, mutta useimmiten se ei ole vaivan arvoista.
Erilaisia kenttiä pelistä löytyy yhteensä 18 kappaletta. Ne on sijoitettu eri puolille maailmaa aina yhdysvaltalaisista jokimaisemista Soulissa sijaitsevalle suurelle areenalle saakka. Ympäristöt ovat siis erittäin vaihtelevia ja niitä on paikoitellen hyödynnetty erinomaisesti. Esimerkiksi Reinin vesille sijoitetussa radassa kiihdytetään ensin täyttä vauhtia goottilaisen kirkon ohitse ja hieman myöhemmin navigoidaan kivisten raunioiden välissä. Kenttäsuunnittelussa on myös käytetty mukavasti mielikuvitusta eikä niiden arkkitehtuurissa ole turvauduttu aina yksinkertaisimpiin mahdollisiin ratkaisuihin. Tasoeroja on paljon ja useissa kentissä on tarjolla vaihtoehtoisia reittejä, joista toinen on yleensä nopeampi, mutta hieman vaikeampi.
Runsaista ja monipuolisista kentistä huolimatta kyllästyminen iskee Splashdownin parissa yllättävän pian. Kaikki kisat jaksaa kyllä käydä läpi useampaankin otteeseen, mutta loppujen lopuksi radat alkavat toistaa itseään eikä erilaisia pelimoodeja ole riittävästi pitämässä mielenkiintoa yllä. Toisaalta lyhytaikaisempana viihteenä peli hoitaa tehtävänsä erinomaisesti, sillä vaikeustaso on hyvin kohdallaan ja radat jaksavat vetää takaisin konsolin ääreen.
Teknisesti Rainbow Studios on osannut loihtia PS2:sta ulos erinomaista jälkeä. Kuten todettua, pelin pelattavuus on kohdallaan eikä grafiikassakaan ole moitteen sijaa. Vesi laineineen, roiskeineen ja kääntyvien skoottereiden heittämine kaarineen on erittäin realistisen näköistä. Radat puolestaan on toteutettu siistillä otteella eikä pieni yksityiskohtien puuttuminen ratojen reunamilla pääse paljon pelikokemusta häiritsemään. Kisat ovat nimittäin sen verran vauhdikkaita, ettei moiseen yksityiskohtaan ehdi kiinnittämään huomiota. Skoottereiden kuljettajat ovat ehkä hieman kulmikkaita, mutta toisaalta heitä näytetään yleensä sen verran paljon kauempaa, että tätä ei juuri huomaa.
Pelin pelimoottori on niin ikään hiottu kuntoon eikä television ruudulla näy minkäänlaista hidastumista tai muita grafiikkabugeja. Yksinpelissä maisemat piirtyvät tasaisesti horisonttiin asti eikä pelaajan tarvitse tapella yhtäkkiä silmien eteen ilmestyvien esteiden kanssa. Kaksinpelissä piirtoetäisyys on valitettavasti selvästi lyhyempi ja kummankin pelaajan näkökenttä katkeaa hieman liian nopeasti sumuseinämään. Kun molemmat pelaajat ovat tutustuneet pelin ratoihin, tämä ei aiheuta ongelmia, mutta ensikertalainen voi lyhyehkön piirtoetäisyyden vuoksi päätyä vauhdikkaisiin kolareihin.
Äänipuoli on hoidettu hieman kummallisesti. Toisaalta pelin ääniefektit ovat erittäin hyviä ja esimerkiksi veden loiske kuulostaa erittäin hyvältä, sikäli kun sitä voi pitää saavutuksena. Toisaalta kuljettajat heittävät ajon aikana hauskoiksi ja jännittäviksi tarkoitettuja kommentteja, jotka kuulostavat yleensä lähinnä typeriltä ja rasittavilta. Sama kaksijakoisuus vaivaa myös musiikkivalikoimaa. Smash Mouthin, Blink 182:n ja parin muun bändin tarjoilema reipas rock sopii pelin taustalle erittäin hyvin, mutta reggae-tyylisempi osasto ei tehnyt ainakaan minuun kummoista vaikutusta. Joka tapauksessa Splashdownin musiikkitarjonta alkaa käydä puuduttavaksi nopeammin kuin itse peli.
Kokonaisuutena Splashdownista jää käteen hyvin samantapainen tunnelma kuin ATV Offroadistakin. Sen kontrollit vaativat hieman totuttelua, mutta toimivat muuten hyvin. Monipuoliset radat ovat vauhdikkaita, kekseliäitä ja yksinkertaisesti hauskoja ajaa. Graafisesti varsin komean pelin parissa viihtyykin erinomaisesti aikansa, mutta kyllästymisen iskiessä Splashdownin pariin ei tule kovin helposti palattua. Hyvää peliviihdettä eliniältään hieman rajoitetussa pakkauksessa.