Jo pidemmän aikaa sarjakuvissa sekä TV:ssä seikkaillut Hämähäkkimies on tehnyt uuden aluevaltauksen kutomalla seittejään pelien ystävien pääkoppiin. On mainittava, että onhan Spider-Man-pelejä julkaistu aiemminkin, mutta nyt markkinoilla rytisee oikein kunnolla. Muutaman kuukauden sisään pelimarkkinoille on ilmestynyt useita Hämähäkkimiehen ympärille kietoutuneita pelejä. Tällä kertaa saimme testiin Spider-Man: Mysterio’s Menace GBA-pelin. Mysterio’s Menace on Vicarious Visionsin käsialaa. Kun muistetaan, että kyseinen firma on vastuussa myös THPS2:n loistavasta GBA-käännöksestä, voidaan Mysterio’s Menacelta seikkailuilta odottaa paljon.
Spider-Man: Mysterio’s Menace on melko perinteinen tasoloikka, jota on höystetty mätkinnällä sekä kevyillä puzzleilla. Pelin juonta yritetään selvittää sarjakuvamaisesti piirrettyjen kuvien avulla, joissa hahmot höpisevät mitä sylki suuhun tuo. Selvittelyistä huolimatta juoni jää melkoiseksi mysteeriksi, mutta pelin nimi kertoo jo paljon.
Seikkailunsa aikana Hämis koheltaa ympäri New Yorkia jahdaten kaupunkia terrorisoivia rikollisia. Pelin aikana Hämiksen vastaan asettuu sadoittain tusinarosvoja, joista ei koidu sen suurempaa harmia. Jokaisen kentän lopussa odottaa loppupomo, joka on huomattavasti normaalia rosvoa tehokkaampi ja kestävämpi. Loppupomot ovat tuttuja Hämähäkkimiehen seikkailuja seuranneille. Loppupomoina häärivät mm. Sarvikuono sekä Skorpioni.
Sinipunaisiin trikoisiin sonnustautunut supersankarimme osaa melkoisen joukon erilaisia liikkeitä, joiden avulla maisema vaihtuu ja pahikset lakoavat. Vihollisten mätkiminen on kuitenkin turhankin kliinistä ja muutaman lyönnin jälkeen lakoavat viholliset eivät ole kovinkaan persoonallisia. Pääpahikset ovat sitten asia erikseen.
Erilaisten lyöntien ja potkujen lisäksi Hämis osaa kiipeillä seinillä, hypätä paikasta toiseen käyttäen seittiään ikään kuin liaanina. Kyllä Tarzankin olisi kateellinen jos tämän näkisi. Kentät on suunniteltu siten, että lähes jokaisessa kentässä pitää kiipeillä seinillä ja katoissa päästäkseen etenemään. Käytännössä eteneminen on suoraviivaista ja jos näyttää siltä, että maata pitkin ei voi edetä, kannattaa lähteä kiipeilemään seinille.
Pelin pahin puute on sen pituus. Mysteerion mysteerit on selvitetty muutaman tunnin pelaamisen jälkeen, eikä vaikeustasokaan suuremmin hetkauta. Moninpeliäkään Spidermanissä ei ole, joten pelattava jää yhteen tai kahteen läpipeluukertaan.
Hämis on animoitu verrattaen tyylikkäästi, vaikkakin taisteluanimaatiot eivät yllä aivan huipputasoon. Myös tusinaviholliset on animoitu vähän kankeasti. Taustat ovat kauniita ja syvyyttäkin löytyy, joten Spider-Man on yksi GBA:n tyylikkäimpiä pelejä. Äänimaailma on melko vähäistä, kenties hieman vaisuakin. Musiikit pyörivät kivasti siellä taustalla, mutta muuten ne eivät juurikaan hetkauta suuntaan eikä toiseen.
Vicarious Visions teki sen taas. Spider-Man: Mysterio’s Menace on jälleen kerran osoitus, että Vicarious Visionsin pojat ovat oppineet GBA:n niksit. Spider-Man on graafisesti tyylikäs kokonaisuus ja runsas liikevalikoimakin on melko yksinkertaisten kontrollien takana. Kenttien design on toteutettu niin, että hämiksen erikoistaidot pääsevät oikeuksiinsa. Spider-Manin suurimmat puutteet ovat pelin lyhyt aikainen kesto sekä helpohko vaikeustaso.