Elokuvateattereissa parasta aikaa pyörivä uusin Spider-Man -elokuva on päätynyt myös peliksi. Spider-Man 3 ei seuraile orjallisesti elokuvan juonta, joskin sen tärkeimmät tarinakaaret käydään läpi. Leffassa esiintyvien pahisten lisäksi Hämis joutuu taistelemaan esimerkiksi Lizardia ja Kingpiniä vastaan.
Paperilla Spider-Man 3 kuulostaa todella hyvältä. Pelialueena toimii Hämis-tarinoiden versio New Yorkista, jossa liikkuminen on täysin vapaata. Hämis singahtelee katujen yllä nakkelemalla seittejä, loikkimalla ja kiipeilemällä seinillä. Ympäri kaupunkia on ripoteltu tehtäviä, joita pelaaja voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Pelaaja voi ryhtyä selvittämään pahiksiin liittyviä tarinakaaria, mätkiä New Yorkin jengejä tai ottaa valokuvia Daily Bugle -lehdelle. Superrefleksejä vaativissa tilanteissa pelaajan tulee painaa mahdollisimman nopeasti ruudulla näkyviä painikkeita. Myös hoksottimia tarvitaan hieman, sillä pommien purkaminen tapahtuu yksinkertaisilla minipeleillä. Pelattava ja tutkittava ei heti lopu kesken.
Spider-Manissa on kaikki loistavan pelin ainekset, mutta valitettavasti ne on kasattu yhteen teipillä ja purukumilla. Pelin grafiikka on yllättävän epätasaista. Itse kaupunki on kaunis, mutta hahmomallit ovat kolhoja ja kömpelöitä. Suurin ongelma on pelin kamera, joka on toteutettu ennätysmäisen surkeasti. Näkökulma heiluu, tärisee ja muljahtelee niin pahasti, että taistelusta ja seitillä heilumisesta tulee silkkaa säheltämistä. Kun käynnissä on ajastettu tehtävä tai pelaaja on sisätiloissa, nopea mutta hallittu liikkuminen on usein lähes mahdotonta.
Spider-Manin toinen huono puoli on taistelu. Se on parhaimmillaan tylsää, pahimmillaan todella turhauttavaa hyökkäysnappien satunnaista takomista. Rivivastustajien kepittämisessä ei ole juuri haastetta, mutta pääpahiksia joutuu pieksemään pienen iäisyyden. Pelin ehdottomasti pahin vastustaja on kuitenkin kamera, jonka muljahtelu tekee taistelusta erityisen ärsyttävää. Pahimmillaan nälkävuoden mittaista pomotappelua seuraa superrefleksejä kuvaava nappihippa, jossa epäonnistuminen tarkoittaa koko taistelun aloittamista alusta. Nykyään törmää harvoin peleihin, joiden äärestä joutuu lähtemään hermotauolle, ettei ohjain lennä seinään.
Spider-Man 3:ssa kismittää eniten se, että sillä oli valtava potentiaali olla todella loistava suoritus. Ala-arvoinen toteutus kampittaa tehokkaasti sen hyvät puolet. Heikon grafiikan vielä sietäisi, mutta näin surkea pelattavuus tappaa pelin kuin pelin.
PÄÄSTÖTODISTUS
Surkea pelattavuus kampittaa lupaavan toimintapelin
