SpellForce: The Order of Dawn

Euroopan saksankieliselle alueelle toimintansa keskittänyt JoWood on ollut yksi viime vuosien ailahtelevimpia pelijulkaisijoita. Yhtiön valikoimissa on muutamia Arx Fataliksen ja Industry Giant 2:n kaltaisia helmiä, mutta pääsääntöisesti sen tuotanto on ollut laadultaan heikkoa tai keskinkertaista tusinatavaraa. Juuri kauppoihin ilmestynyt SpellForce: The Order of Dawn edustaa pelitalon kunnianhimoisempaa osastoa, joka onnistuu tuomaan markkinoille kourallisen täysin uusia ideoita.

Tulokas on eräänlainen yhdistelmä reaaliaikastrategioista ja roolipeleistä tuttuja elementtejä. Sen yksinpelikampanja lähtee liikkeelle hahmonluonnilla, jossa pelaaja saa valita avataraksi kutsutun päähenkilön ulkonäön, ominaisuudet ja tärkeimmät aloitustaidot. Systeemi on varsin yksinkertainen, mutta pystyy silti tarjoamaan melko monta erilaista hahmovaihtoehtoa. Sankari voi erikoistua mm. kevyisiin tai raskaisiin lähitaisteluaseisiin, jousiin tai yhteen pelin neljästä magian lajista.

Tämän jälkeen pelaaja pääsee tutustumaan pelin omaan fantasiamaailmaan, jonka joukko vallanhimoisia maageja tuhosi lähes kokonaan keskinäisissä kahinoissaan. Heidän yhteenotoistaan jäi jäljelle vain kourallinen maagisten porttien yhdistämiä saaria, joiden asukkaat ovat yrittäneet parhaansa mukaan mukautua outoon tilanteeseen. Nyt selviytyjiä uhkaa kuitenkin lopullinen tuho pahuuden palattua viimeistelemään maagien sodan aloittaman työn. Pelaajan ohjaama sankari on pelimaailman viimeinen toivo: kuolematon soturi, jonka kohtalo on sidottu maagisiin veririimuihin ja niiden sisällään pitämiin voimiin.

Yksinpelikampanja keskittyy seuraamaan päähenkilön taistelua pahuuden voimia vastaan. Sen tehtävät yhdistelevät seikkailemiseen ja erilaisten tavoitteiden täyttämiseen perustuvia osuuksia perinteisiin reaaliaikastrategiamittelöihin. Vastaavaa ideaa on käytetty aikaisemmin mm. Warcraft III:ssa, mutta SpellForce vie sen vielä muutamaa askelta pidemmälle. Roolipeleistä tuttu paikkojen tutkiminen, tehtävien suorittaminen ja hahmonkehitys on nostettu entistä merkittävämpään asemaan ja kaksi erilaista lajityyppiä on rytmitetty yhtenäiseksi kokonaisuudeksi hämmästyttävän hyvin.

Tulokkaan vetovoima perustuu ennen kaikkea sen monivaiheiseen tarinaan ja kahden pelityypin onnistuneeseen yhdistelmään. Itsenäisinä julkaisuina kumpikaan sen perusainesosista ei nimittäin pystyisi haastamaan lajityyppinsä parhaimmistoa. Varsinkin paketin roolipeliosuus on toteutettu kovin suoraviivaisesti. Jokaisessa kaupungissa on muutama selkeästi merkitty henkilö, joiden kanssa pelaaja voi keskustella käydäkseen kauppaa, saadakseen uusia tehtäviä tai kuljettaakseen pelin pääjuonta eteenpäin. Muuten aika kuluu pääasiassa suoraviivaisten, joskin mukavan monipuolisten seikkailujen parissa.

Myös pelin reaaliaikastrategiaosuus on kasattu lajityypin perinteisimmistä aineksista eli mukana on kaikki mahdollinen resurssienhallintaa ja yksiköiden ominaisuuksia parantavia päivityksiä myöten. Kehitystiimillä on kuitenkin ollut riittävästi kunnianhimoa toteuttaa kaikki yksityiskohdat sen verran huolellisesti, että lopputulos ei tunnu kliseiseltä. Tavallisuudesta poiketen työläisiä ja sotilaita ei tuoteta erillisissä rakennuksissa, vaan kaikki yksiköt kutsutaan paikalle maagisten portaalien avulla. Niinpä pelaajan joukkovalikoimaa rajoittaakin teknologian sijaan se, mitä riimuja on sankari on onnistunut saamaan käsiinsä. Kutsuttavien sotilaiden määrään puolestaan vaikuttavat armeijan ruokkimiseen varatut ruoka-annokset.

Sotimisen suhteen pelin mittakaava on mukavan laaja. Satunnaisia rajakahakoita lukuun ottamatta useimpiin taisteluihin osallistuu kymmeniä yksiköitä, joten kohtaamiset ovat parhaimmillaan erittäin näyttäviä. Niiden uskottavuutta lisää myös se, että sotilaat eivät taistele samalla teholla kuolemaansa saakka, vaan haavoittuneet taistelijat hidastuvat huomattavasti. Lisäksi pelin monipuolisuutta on vahvistettu kuudella erilaisella rodulla, kymmenillä yksiköillä ja mukavalla rakennusvalikoimalla, joten uusia tuttavuuksia tulee vastaan koko kampanjan ajan.

Pelattavaa paketista irtoaa kiitettävän paljon. Sen yksinpelikampanjan tehtävät ovat erittäin pitkiä, joten koko tarinan kokemiseen voi huoletta varata kymmeniä tunteja. Kohtuullisen monipuolinen hahmonluontisysteemi takaa myös sen, että seikkailun voi halutessaan pelata lävitse useammalla toisistaan erilaisella sankarilla. Lisäksi mukaan on heitetty GameSpy Arcaden avulla toteutettu moninpeli, joka antaa pelaajille mahdollisuuden mitellä taitojaan suoraviivaisissa taisteluissa. Testijakson aikana nettipelaamista pääsi kuitenkin kokeilemaan vain satunnaisesti yhden vastustajan kanssa, sillä useamman pelaajan väliset koitokset eivät suostuneet toimimaan lainkaan. Pelintekijät ovat ryhtyneet korjaamaan pelissä havaittuja ongelmia nopeasti, joten päivitysten myötä tilanne saattaa parantua nopeasti.

Pelin hiirivetoinen käyttöliittymä on hieman omituinen yhdistelmä hyviä ja huonoja ideoita. Mukana ovat kaikki nykyaikaisten reaaliaikanaksutteluiden vakioratkaisut osoita-ja-naksauta �periaatetta, muodostelmia ja partiointireittejä myöten. Lisäksi eri yksiköiden käsittelyä on helpotettu ruudun ylälaitaan ilmestyvillä peruskäskyillä, jotka vaihtuvat valitun kohteen mukaan. Niiden avulla voi esimerkiksi käskeä sankarit käyttämään tiettyjä erikoishyökkäyksiä vihollisten kukistamiseksi tai parantamaan omia yksiköitä. Systeemi helpottaa näiden taitojen käyttämistä suurissa massataisteluissa selvästi. Valitettavasti kaikki käyttöliittymän ratkaisut eivät ole yhtä tarkkaan harkittuja, vaan esimerkiksi pystytettävien rakennusten pyörittäminen vaatii Ctrl:n pitämistä pohjassa ja sopivan asennon etsimistä Endin ja Delin avulla.

Pelikokemusta heikentää myös yksiköiden laiskahko tekoäly. Paikasta toiseen liikkuvat joukot eivät osaa pysytellä muodostelmassa, vaan hallittu neliö muuttuu matkan aikana pitkäksi jonoksi. Lisäksi useimmat yksiköt reagoivat vihollisiin automaattisesti naurettavan lyhyen välimatkan päästä. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että hyökkääjät voivat tuhota porttia vartioivat sotilaat linnoituksen muiden puolustajien pysyessä kiltisti poissa taistelusta. Toisaalta riittävän lähelle vihollisia sattuvat soturit tarttuvat aseisiinsa ilman minkäänlaisia ongelmia ja parantamisen kaltaisia erikoiskykyjä hallitsevat yksiköt osaavat käyttää taitojaan kiitettävän hyvin ilman pelaajan ohjausta. Tästäkin voi tosin olla harmia, sillä pahimmillaan vihollisten perään oma-aloitteisesti lähteneet joukot saattavat käynnistää kentän suurimman taistelun ennen kuin pelaaja on ehtinyt valmistautua siihen.

Graafisesti peli on erittäin näyttävä kokonaisuus, sillä kehitystiimi on uhrannut runsaasti aikaa ja konetehoja sekä yksiköiden että kenttäelementtien mallintamiseen. Myös sujuva zoomaus-optio ja mahdollisuus ohjata avataraa suoraan tämän olkapään takaa perinteisten seikkailupelien tapaan valavat tehokkaasti uskoa pelimoottorin teknisiin ominaisuuksiin. Pelin visuaalisella ilmeellä on kuitenkin hintansa, sillä kaikkien graafisten yksityiskohtien hyödyntäminen vaatii huippuluokan konetta kunnon näytönohjaimella varustettuna. Onneksi pelintekijät ovat heittäneet mukaan runsaasti erilaisia säätömahdollisuuksia, joiden ansiosta tulokas pyörii kohtuullisen myös minimivaatimuksiin juuri ja juuri yltävällä laitteistolla. Valitettavasti pelin audio-osastoon ei ole kiinnitetty yhtä paljon huomiota, vaan sen mainiot musiikit jäävät ikävästi amatöörimäisten ääninäyttelijöiden varjoon.

Muutamat kauneusvirheet eivät estä SpellForce: The Order of Dawnia nousemasta yhdeksi loppuvuoden mielenkiintoisimmista PC-julkaisuista. Se tarttuu rohkeasti kahdesta varsin erilaisesta lajityypistä tuttuihin elementteihin ja muokkaa niistä uuden, yllättävänkin hyvin t
oimivan kokonaisuuden. Lopputuloksen geeneistä sen verran suuri osa on periytynyt reaaliaikanaksuttelujen puolelta, että PC-roolipelien kuivahkon vuoden pelastajaksi tulokkaasta ei ole. Tavallisuudesta poikkeavaa fantasiaseikkailua kaipaaville SpellForce on kuitenkin erittäin varteenotettava uutuus.