Acclaim tuntuu viime vuosien aikana omaksuneen itselleen kaahailupelien kuninkaan tittelin. Yhtiö aloitti projektinsa julkaisemalla Burnoutin ja sen loistavan jatko-osan Point of Impactin, jotka nousivat lajityyppinsä parhaimmistoon sujuvan pelattavuutensa ja monipuolisten pelimoodiensa ansiosta. Tänä kesänä käsittelyvuorossa ovat moottoripyörät, joilla päästään kaahaamaan juuri ilmestyneen Speed Kingsin tarjoamissa puitteissa. Pelin kehityksestä on vastannut brittiläinen Climax, joka tunnetaan paremmin ratapyöräilyyn keskittyneen MotoGP-sarjan luojana.
Speed Kings on tyyliltään tiukasti nykytrendin mukainen kaahailupeli. Sen kisat sijoittuvat kaupunkien kaduille tavallisen liikenteen sekaan eikä menestystä haeta pelkästään vauhdikkaalla ajamisella. Kaahaamisen lisäksi pelaaja voi tehdä erilaisia stuntteja ja uhkarohkeita temppuja, joissa onnistuminen tuo täytettä ruudun alakulmassa sijaitsevaan turbomittariin. Riittävän monen päättömyyden jälkeen ajokki siirtyy Powerband-tilaan, jolloin pelaaja voi halutessaan kaksinkertaistaa nopeutensa muutamaksi hetkeksi.
Tulokkaan temppuvalikoima on kohtuullisen monipuolinen, vaikka se kalpeneekin varsinaisten stunttipelien, kuten EA Big -sarjan edustajien rinnalla. Hyppyjen, tiukkojen käännösten ja muihin ajoneuvoihin tehtävien kosketusten lisäksi kuskit harrastavat kaikenlaista aina keulimisesta käsinseisontaan saakka. Pelillisesti kaikkein mielenkiintoisin temppu on pyörän kaataminen kyljelleen, jolloin se voi liukua erilaisten matalien esteiden alitse ja nousta uudestaan pystyyn niiden toisella puolella. Tälle taidolle on käyttöä sopivan säännöllisin väliajoin ja se sopii kaahailupelin tyyliin erinomaisesti.
Climaxin ratapyöräilytaustan huomioon ottaen sen pelintekijät ovat onnistuneet kenttäsuunnittelussa yllättävänkin hyvin. Kierrosten aikana vastaan tulee niin pitkiä ja nopeita suoria kuin tiukkoja jarrutuksia vaativia mutkia. Lisäksi kisoja rytmitetään erilaisilla yllättävillä tapahtumilla, kuten radalle ajavilla rekoilla, kuorma-auton kyydistä putoavilla tynnyreillä ja salamaniskun kaatamilla puilla, joiden väistäminen vaatii pelaajalta sekä hyviä hoksottimia että nopeita reaktioita. Nämä muuttuvat pidemmän päälle hieman ennalta-arvattaviksi, mutta tuovat silti mukavan lisämausteen perinteiseen radankiertämiseen.
Ainoa todellinen valituksen aihe kenttäsuunnittelussa on ympäristöjen lievä mielikuvituksettomuus. Lähes kaikki kisat käydään toisiaan muistuttavilla tieosuuksilla eikä erilaisten paikkojen erityispiirteitä ole juurikaan pystytty hyödyntämään. Jonkin verran hammastenkiristelyä aiheuttaa myös radoilla liikkuva muu liikenne, sillä sen ennakoiminen on monissa mutkissa täysin onnenkauppaa. Tämä johtaa väistämättä kolareihin säännöllisin väliajoin ja nakertaa peli-iloa jonkin verran.
Pelin rakennetta vaivaa lievä uusien ideoiden puute. Ajokoitokset alkavat yhdeksän kohdan mittaisella lisenssikokeella, joka tutustuttaa pelaajan erilaisiin temppuihin ja niiden tekemiseen. Tämän jälkeen edessä ovat yksittäiset kisat, kolmen radan mittaiset sarjat, aika-ajot ja temppukilpailut. Hieman epätavallisena piirteenä varsinaiseen mestaruuskoitokseen pääsee käsiksi vasta paranneltuaan eri ratojen kierrosennätyksiä, mikä onnistuu vasta harjoittelun ja kokemuksen myötä. Tämä tarjoaa pelaajalle selkeän, tavoiteltavan päämäärän, mutta tekee pelikokemuksesta hieman katkonaisemman kuin yleensä. Kahden hengen moninpelistä kiinnostuneille tarjolla on sen sijaan esimerkillisen paljon puuhaa. Valikosta löytyvät kaikki yksinpelistä tutut vaihtoehdot, jotka ovat saaneet kaverikseen hippaleikkiä muistuttavan tag-moodin.
Yksi kisojen mielenkiintoisimmista piirteistä ovat pelaajalle esitettävät haasteet. Ne koostuvat kolmesta erilaisesta tempusta tai uhkarohkeasta ajosuorituksesta, jotka pitäisi täyttää kisan aikana. Kussakin haasteessa onnistuminen antaa pelaajalle pisteen arvostusta, jonka karttumisesta palkitaan uusilla ajoasuilla ja muilla pikkubonuksilla. Muuten uusia ratoja ja pyöriä saa yksinkertaisesti kilpailuja voittamalla.
Speed Kingsin suurin ongelmakohta on sen pelattavuus. Pelin kontrollit on lainattu lähes sellaisinaan tuoreimmasta MotoGP:stä, etu- ja takajarrujen erottelua myöten. Tämä tekee moottoripyörän ohjaamisesta tarpeettoman monimutkaista suoraviivaisen kaahailupelin tarpeisiin. Sama pätee myös stuntteihin, joiden toteutukseen käytetään tattiohjaimen lisäksi viittä eri nappia. Systeemi on kieltämättä melko realistinen, mutta se tekee pyörän selässä kikkailemisesta liian hankalaa ja saa pelaajan yleensä tyytymään muutamaan perustemppuun.
Kisojen aikana ajettavien kolareiden määrä antaa myös aiheen kysyä, pitäisikö pelisysteemin olla hieman armeliaampi törmäysten ja käytettävissä olevan tilan suhteen. Ajamisen sujuvuus on kuitenkin yksi kaahailupelien tärkeimpiä ominaisuuksia. Esimerkiksi Burnoutissa on sekä vauhtia että muuta liikennettä selvästi Speed Kingsiä enemmän, mutta massiivisia kolareita sattuu huomattavasti harvemmin.
Viimeinen valituksen aihe tulokkaan pelisysteemissä on muiden kilpailijoiden tekoäly, joka kärsii räikeän kuminauhamaisesta toteutuksesta. Pelaaja jää pois kärkikamppailusta ainoastaan kolaroimalla jatkuvasti viimeisen kierroksen aikana. Muuten kärkipaikasta kamppaileva tietokonekuski tarjoaa tiukan vastuksen tilanteessa kuin tilanteessa. Tätä kuvaa hyvin se, että väliaikapisteissä pelaajan ja hänen pahimman haastajansa välinen aikaero on jatkuvasti 0.00 sekuntia. Toisaalta pelintekijöille on nostettava hattua siitä, että tietokonekuskit eivät ole epäinhimillisen taitavia, vaan kolaroivat vastaantulevan liikenteen kanssa lähes yhtä ahkerasti kuin pelaajakin.
Audiovisuaalisen toteutuksensa puolesta peli jää PS2-julkaisujen parempaan keskikastiin. Yleisesti ottaen grafiikka hoitaa tehtävänsä mallikkaasti: se on terävää ja ruudunpäivitysnopeus pysyy jatkuvasti kiitettävällä tasolla. Erilaisia yksityiskohtia on kuitenkin käytetty säästeliäästi, mikä näkyy mm. melko mitäänsanomattomina erikoisefekteinä. Sama pätee myös pelin äänimaailmaan, jonka harmaan massan yläpuolelle nousee vain moottoripyörien napakka hyrinä.
Kaksipyöräisiin kulkuneuvoihin keskittyneet puhdasveriset kaahailupelit ovat viime vuosien aikana olleet harvassa. Niinpä Speed Kingsille onkin taatusti tilausta. Pelattavuuteen liittyvien ongelmiensa vuoksi se ei kuitenkaan pysty täyttämään paikkaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Monipuolinen kaksinpeli, kilpailuihin liitetyt temppuhaasteet ja nopeita reaktioita vaativat erikoistilanteet tekevät pelistä kuitenkin harkitsemisen arvoisen julkaisun, mikäli on valmis antamaan sen keskinkertaiset elementit anteeksi.
