Disneyn taskuhirviöpelin alkuasetelma ei ole kovin hääppöinen. Spectrobesissa pelaajan on tarkoitus kouluttaa kovasti Pokemoneja muistuttavia taskuhirviöitä ja pelastaa samalla universumi. Varhain pelissä pelaaja saa käyttöönsä kaksi Spectrobe-otusta, mutta erilaisia monstereita pelissä on lähes 500.
Spectrobeja ei napata taisteluissa, vaan ne täytyy kaivaa maan alta poraamalla. Käytännössä pelaaja tökkii kosketusnäyttöä ja toivoo ettei fossiili vahingoittuisi. Maan alta löytyy myös tärkeitä mineraaleja, joita voi syöttää Spectrobeille kehittymisen toivossa. Poraamista saakin pelissä harrastaa enemmän kuin tarpeeksi, ja vaikka se saattaa ensin olla pelin parasta antia, yksitoikkoiseen toimintaan kyllästyy yllättävän pian.
Otuksilla tietysti taistellaankin, mutta harmillisesti taistelusysteemi on harvinaisen epäkäytännöllinen. Spectrobet juoksevat sankarin vieressä linjassa, eikä hyökkäyksiä voi tähdätä kunnolla. Kuitenkin lataamalla erikoishyökkäyksen vihollisista on helppo tehdä muusia alta aikayksikön. Myös sankari Rallen hallitsee taistelun jalon taidon, mutta Spectrobet hoitavat useimmiten homman kotiin paljon helpommin. Jahka taktiikan on oppinut, jokainen taistelu menee enemmän tai vähemmän samalla manööverillä haukotellen voittoon.
Pelissä on mielettömän paljon tekemistä. Pelkästään mineraalien ja Spectrobien kaivamiseen menee alussa tuhottomasti aikaa, mutta myös taisteluja tulee tiukkaan tahtiin. On kuitenkin sääli, että kaikki osa-alueet on toteutettu korkeintaan keskinkertaisesti. Pelin elinikää on pidennetty muun muassa ladattavalla lisäsisällöllä ja langattomilla taisteluilla kavereita vastaan. Pelin mukana tulee neljä Spectrobes-korttia, joiden avulla peliin voi syöttää koodeja uusien otusten tai esineiden hankkimiseksi.
Grafiikassa ei ole erikoisempaa kehumista eikä valittamista. Musiikkina kuullaan melko mitäänsanomattomia kappaleita, mutta ääniraidan vaihtelevuus estää kyllästymisen. Välinäytöksiä ei ole paljon, mutta internetistä voi katsella juonta syventäviä webisodeja.
Vaikka pelissä on paljon tekemistä, sen läpäisemiseksi tarvitaan vankkaa tylsien taistelujen ja itseään toistavan toiminnan sietokykyä. Hirviöiden mielikuvitukseton hahmosuunnittelu ei sekään juuri pelikokemusta paranna.
Tuomio: epäonnistunut Pokemon-klooni
