Space Marinet ovat keisarillisen armeijan eliittiä, massiivisiin voimahaarniskoihin puettuja sotureita ja myös Space Marine -pelin päähenkilöitä. Warhammer 40,000 -miniatyyrpeleistä tutut supersotilaat on aiemmin nähty reaaliaikaisissa Dawn of War -strategiapeleissä. Tällä kertaa tyylilajina on räiskintä.
Tehdasplaneetalle on hyökännyt örkkien armeija. Ne täytyy tietenkin pysäyttää. Koska Warhammer on ilmeisesti kaikille pelaajille täysin tuttu, ei pelissä juuri vaivauduta selittämään maailman ja tarinan peruskonsepteja.
Fasismi on aina ollut yksi Warhammer 40,000:n peruselementeistä. Keisariaan orjallisesti seuraavat superihmiset taistelevat erilaisuuden voimia vastaan. Se on hauskaa, koska se on tehty pilke silmäkulmassa. Starship Troopers -elokuvan tyyliin Warhammer 40,000 on tavallaan vitsi. Se on karikatyyri fasistiutopiasta jota täydellinen vihollinen pitää pystyssä.
Space Marine -pelissä kuviota on yritetty inhimillistää, vaivaannuttavin seurauksin. Pilke on kadonnut silmäkulmasta. Vaikutelma on hienovarainen, eikä varmastikaan tahallinen,
mutta silti: jos Warhammerista poistaa huumorin, jäljelle jää voiman ja sokean lojaaliuden ihannointia muukalaisvihalla ryyditetynä.
Ongelma vaivaa erityisesti peli kuivemmalla alkupuoliskolla. Myöhemmin toimintaan tulee lisää potkua, ja politiikkakin unohtuu räjähdysten ja demonien keskellä.
Örkkejä toki ammutaan, mutta suurin osa taistelusta menee sähkönuijien ja moottorisahamiekkojen kanssa huitoessa. Örkkejä tulee joka puolelta, eikä kaikkia ehdi ampua.
Peli on uskollinen alkuperäismateriaalinsa tyylille. Varsinkin silloin, kun pääsee syöksymään taivaalta suoraan vihollisen niskaan sotavasara ojossa voi todella tuntea itsensä universumin kovimmaksi supersotilaaksi.
Taistelun tuoksinassa ottaa turpaansa koko ajan. Terveyttä saa takaisin tekemällä näyttäviä teloitusliikkeitä. Niiden kupruna on, että pelaaja on haavoittuvainen kesken liikkeen.
Ne samat terveydet, jotka liike tuo takaisin, menettää melkein heti. Mekanismi ohjaa erityisesti suurten, epätoivoisten taisteluiden kulkua, eikä sitä voi pitää täysin onnistuneena. Terveyden haaliminen teloitusliikkeillä on arpapeliä, eikä pelaajan taito pääse vaikuttamaan asiaan kesken animaation.
Warhammer-fanille Space Marine on silkkaa parhautta. Hän tuntee taustatarinan entuudestaan ja osaa suhtautua pelin filosofiaan huumorilla. Peli olisi kuitenkin itsenäisempi kokonaisuus, jos keisarikunnan olemusta olisi avattu vähän lisää. Pelaaja törmää välillä ääninauhoihin, joista voi kuulla tavallisten kansalaisten huolia ja onglemia sodan keskellä.
Niitä tehdessä on tekijöiltä on unohtunut, että Warhammer 40,000 -maailma on dystopia.
TESTATTU
Xbox 360
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Hauska, perustoimiva Warhammer-räiskintä ei koskaan pääse kunnolla vauhtiin.
