Erilaisia rytmipelejä on viime vuosien aikana alkanut vähitellen ilmestyä myös Euroopan markkinoille. Syystä tai toisesta kaikki kiinnostavimmat tämän pelityypin edustajat ovat tähän mennessä olleet Segan käsialaa. Dreamcastin omistajat muistavat varmasti hulvattoman hauskan Samba de Amigon ja nyttemmin ilmestynyt Rez on julkaistu myös Playstation 2:lle. Segan rytmipelien sarjan aloitti kuitenkin DC:lle ilmestynyt Space Channel 5, joka on nyt kääntynyt myös PS2:n omistajien iloksi. Käännöstyö ei valitettavasti ole parasta mahdollista jälkeä, mutta pelin vetovoima on edelleen tallella. Space Channel 5 on hilpeä ja yllättävänkin addiktiivinen pelikokemus, joka tarjoillaan erittäin tyylikkäässä paketissa. Pelin ainoa todellinen miinuspuoli on sen armoton lyhyys.
Space Channel 5:n absurdi, mutta pelin tunnelmaan omituisen hyvin sopiva taustatarina sijoittuu 25. vuosisadan loppupuolelle. Morollian-nimiset avaruusolennot ovat hyökänneet ihmisten asuttaman avaruusaseman kimppuun ja pakottaneet kieroilla aseillaan sen asukkaat tanssimaan omien mielihalujensa mukaan. Tilanteen voi pelastaa ainoastaan viehättävä reportteri Ulala, joka haastaa Morollianit omilla pettämättömillä tanssitaidoillaan. Kuinka ollakaan, Ulalan ohjaaminen ja avaruusolentojen tanssiminen suohon uskotaan pelaajan tehtäväksi.
Peli etenee varsin yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti. Suorassa tv-lähetyksessä esiintyvä Ulala kulkee avaruusaseman käytävillä etsimässä Morollianeita. Kun vastaan tulee sopiva joukko avaruusolentoja, siirrytään tanssikilpailuun, jossa pelaajan on toistettava vastustajiensa esittämät tanssikuviot. Mikäli homma onnistuu, muukalaiset luopuvat leikistä. Pelaajan epäonnistuessa avaruusolennot puolestaan valtaavat lisää tilaa ja Ulalan suosiota mittaavat katsojaluvut putoavat.
Itse tanssisysteemi on suhteellisen yksinkertainen. Ensin vastustajat esittävät lyhyen, eri nappien painalluksista muodostuvan tanssisarjan, joka pelaajan on sen jälkeen kyettävä toistamaan täsmällisesti. Tilanteesta riippuen käytettävissä on viisi tai kuusi nappia: ristiohjaimen neljä suuntaa sekä kaksi erilaista ampumisnappia. Näistä toista käytetään hyökkäilevien muukalaisten höyrystämiseen ja toista hypnotisoitujen ihmisten vapauttamiseen.
Pelin mekaniikkaan pääseekin sisälle erittäin nopeasti eikä sen yksityiskohtien hallitsemiseenkaan mene yhtä koe-erää kauempaa. Erityisen helppo peli Space Channel 5 ei kuitenkaan ole, vaikka sen vaikeustaso riippuukin ainakin osittain pelaajan omasta rytmitajusta. Kenttien myötä vastaan tulee nimittäin yhä vaikeampia vastustajia esimerkiksi erilaisten tanssivien robottien, kilpailevien reportterien ja asteroidien muodossa. Näiden päihittäminen vaatii jatkuvasti tiukempaa keskittymistä ja pidempiä tanssisarjoja. Itse asiassa pahimmat paikat vaativat niin tarkkaa ajoitusta, että pelin pelaaminen on ainakin toisinaan helpompaa silmät kiinni kuin keskittymistä häiritseviä grafiikoita katsellen. Yksinkertaisesta pelimekaniikastaan huolimatta Space Channel 5 on kuitenkin erittäin hauskaa pelattavaa ja se nappaa otteeseensa yllättävänkin tiukasti.
Täysin ongelmattomaksi pelikokemusta ei kuitenkaan voi sanoa. Muutamat erittäin nopeat sarjat aiheuttivat ainakin allekirjoittaneelle pahoja ongelmia, kun vasen peukalo ei yksinkertaisesti liikkunut ristiohjaimen päällä riittävän sukkelasti. Myös tanssisarjojen alun ajoittaminen kohdalleen on paikoitellen erittäin vaikeaa, etenkin kun tiukimmissa paikoissa kyse on pikemminkin reaktiotestistä kuin varsinaisesta rytmitajusta. Vikkelät sormet ovat siis lähes pakollinen varuste, mikäli pelissä mielii menestyä.
Eniten pelipaketin suhteen jää kuitenkin harmittamaan sen lyhyys. Vaikka pelin kenttien läpäiseminen vaatiikin useamman yrityksen, peli on koluttu läpi suhteellisen nopeasti. Muutamat bonukset pelastavat hieman ja Ulalan tanssiliikkeiden pariin palaa kyllä muutaman kerran ihan mielellään, mutta viimeistään viikon kuluttua peli jää silti armotta hyllyyn pölyttymään. Pari ylimääräistä pelimoodia olisivat piristäneet pakettia kummasti.
Näistä ongelmista huolimatta pelistä jää kuitenkin erittäin positiivinen jälkimaku. Tästä saa pitkälti kiittää Segan pelintekijöitä, jotka ovat toteuttaneet pelinsä tinkimättömällä tyylitajulla. Musiikki, ääninäyttely, hahmot ja näiden animaatio toimivat saumattomasti yhteen ja tuloksena on samantyyppinen kokonaisuus kuin erinomaisessa Jet Set Radiossa. Mieleen nouseekin väistämättä kysymys siitä, miksi tämän tyyppistä jälkeä tuntuu löytyvän vain Segan peleistä. Täysiä pisteitä teknisestä toteutuksesta ei kuitenkaan voi antaa, sillä jostakin syystä taustojen grafiikkaa vaivaavat aivan järkyttävän pahat sahalaidat.
Pelikokemuksena Space Channel 5 on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Se on epätavallisen tyylikäs, pettämättömän hauska ja erittäin viihdyttävä peli. Sen lyhyt elinikä saa kuitenkin epäilemään sitä, kannattaako pelipaketista maksaa täyttä hintaa. Käytettynä, kaverin kanssa ostettuna tai vuokrattuna harkitsemisen arvoinen ostos.