Takavuosien suosikkisiili Sonic yrittää jälleen kerran tehdä paluuta pelaajien sydämiin. Aikanaan Marion kanssa tasaväkisesti suosiosta kilpailleelle sympaattiselle vauhtiveikolle toivoisi mielellään onnistumista, mutta valitettavasti totuus on astetta karumpi.
Arkki-ilkimys Eggman on jälleen pahanteossa. Pelin alussa hän vaatimattomasti halkoo Sonicin ja tämän ystävien kotiplaneetan päästääkseen sen sydämeen vangitun pahuuden valloilleen. Samalla Sonic muuttuu jostain käsittämättömästä syystä siilisudeksi, joten ei muuta kuin pelastamaan maailmaa ja etsimään pysyvää ratkaisua liikakarvaisuuteen.
Onneksi Sonic muuttuu entiselleen päiväsaikaan, sillä päivänvalossa pelatut tasot ovat selvästi pelin parasta antia. Siili kaahaa hirveää vauhtia upeissa maisemissa renkaita keräten, ja hetkittäin on helppo uskotella itselleen, että vanhat kunnian päivät ovat palanneet.
Valitettavasti pelikokemusta kiusaa laiskahko ohjailtavuus. Vika muuttuu nopeasti ärsyttävästä raivostuttavaksi, sillä joku Sonic Teamissa on selvästi aivan liian innostunut pelaajien refleksien koettelusta. Yllättäen siilin eteen ilmestyvät piikkiseinät vielä jotenkin ymmärtäisi, mutta peli on lisäksi täynnä täysin järjettömiä quicktime-koitoksia. Ruudulla ilmoitettuja nappeja on ehdittävä painamaan ajoissa, tai pahimmillaan kuolo korjaa siilin saman tien.
Epätarkka ohjaus kiusaa vielä pahemmin yöllistä toimintaa. Siilisuden ohjailu on kankeaa ja päivien kaahailuun verrattuna tuskallisen hidasta. Samalla peli muuttaa täysin luonnettaan, ja Sonicin on nyrkkeiltävä tiensä läpi valtavista laumoista täysin samanlaisia mörköjä ja mekaanisia hirvityksiä. Tappelu ei ole erityisen haastavaa, mutta se tuntuu vievän ikuisuuden. Haastetta puolestaan tuovat erilaiset hyppelykohtaukset, jotka jälleen kerran päättyvät aivan liian helposti äkkikuolemaan.
Kahden erityylisen tasohyppelyn päälle on vielä ympätty seikkailuosuuksiakin. Sonicin ominaisuuksia voi kohottaa kokemuspisteillä, mutta niillä ei tunnu olevan ihmeempää merkitystä hahmon toimintaan. Vielä turhempaa on erilaisten kyläläisten puuduttava jututtaminen, joka valitettavasti on välttämätöntä uusien tasojen avaamiseksi.
Hetkittäin Sonic Unleashed on erinomaisen viihdyttävä peli, joka tarjoaa sarjan vanhoille ystäville tuttua vauhdin hurmaa ja hurjia silmukoita. Valitettavasti näiden hetkien väliin mahtuu leijonanosa pelistä, ja sen taso vaihtelee turhan, tympeän ja raivostuttavan huonon välillä. Erityisesti etenemisen katkaisevat reaktiotestit houkuttelevat esittelemään lähimmän seinän ohjaimelle.
PÄÄSTÖTODISTUS
Sonicin uusin tuleminen kaatuu kuonolleen
