Uusia Sonic-pelejä on tullut markkinoille tiuhaan tahtiin, joten oli aikakin, että joku niistä on myös hyvä. Sonic Colours keskittyy olennaiseen eli vauhdin tunteeseen, mutta parantelee reseptiä myös parilla lisäjipolla. Sonicilla on käytettävissään pienten avaruusolioiden eli Wispien kykyjä, joilla poraudutaan maan läpi tai ampaistaan Sonic-raketin lailla yläilmoihin.
Peli alkaa näyttävällä aloituskentällä, jossa paahdetaan tuhatta ja sataa erilaisia esteitä vältellen ja
vihollisia kumoten. Vauhtia fiilistellään kuvakulmien vaihtuessa ja taustan hajotessa käsiin.
Sonicin vauhtimanööverit ovat upeaa katseltavaa, mutta vauhdin loppuessa iskee kömpelyys.
Kontrollit toimivat, mutta vapaissa juoksentelukohdissa Sonicin ohjastaminen on yllättävän hankalaa. Vauhtisiili ei pahimmillaan tunnu tottelevan ohjausta lainkaan. Epätarkkuus aiheuttaa ongelmia myös kaksiulotteisissa kohdissa.
Raivostuttaviin äkkikuolemiin törmää aika ajoin, mutta tiuhaan ripotellut checkpointit pitävät huolen, ettei kenttää tarvitse jauhaa aina alusta asti. Kentät alkavat pikkuhiljaa toistaa itseään, mutta uusia pikkukikkoja esitellään onneksi sopivaan tahtiin. Kenttäsuunnittelu on usein hyvää, ja nopeatempoisia kenttiä pelaa eteenpäin tiiviillä sykkeellä. Yhden kentän läpäisemiseen ei yleensä kulu muutamaa minuuttia kauempaa. Tämä on plussaa, sillä nopeasti pelattavat kentät kannustavat jatkamaan pelaamista.
Kentästä toiseen siirrytään maailmankartalla, josta valitaan pelattava taso. Salatasoja avautuu pelaajan edetessä. Sonicin kykyjen karttuessa vanhoihin kenttiin palaaminen avaa uusia reittejä ja
alueita tutkittavaksi. Kenttien tutkiminen jälkikäteen on hauskaa puuhaa, sillä ensimmäisellä kerralla on todennäköisesti missannut monta mahdollista reittiä.
Kenttien välissä nautitaan nätin näköisistä ja tyhmältä kuulostavista välinäytöksistä. Sonicin ja
muiden hahmojen laukomat läpät ovat kuin huonosta lauantaiaamun piirretystä. Onneksi välinäytökset voi skipata, sillä juonesta ei tarvitse tietää kuin kaksi faktaa: Dr. Eggmanilla on pahat mielessä, ja Sonic aikoo pysäyttää proffan suunnitelmat.
Sonicin kolmiuloitteiset seikkailut ovat tähän mennessä olleet laadultaan keskitasosta alanspäin. Colours ylittää kerrankin riman, muttei ole mikään mestariteos. Sinisen vauhtisiilin parhaat päivät nähtiin jo 90-luvun 2D-loikinnoissa.
ARVOSTELIJA
KALLE ESKELINEN
PÄÄSTÖTODISTUS
Edukseen erottuva 3D-Sonic.
