Muutama vuosi sitten markkinoille ilmestyi peli, joka kuohutti pelimaailmaa runsaalla väkivallallaan. Kyseessä oli tietenkin Soldier of Fortune, jossa vihollisia pistettiin poikki ja pinoon, eikä tällä kertaa vain kuvainnollisesti. Nyt Activision on tuonut markkinoille Soldier of Fortunen jatko-osan, Soldier of Fortune 2: Double Helixin, joka jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla linjalla, tuomalla ruudulle runsaasti verta, ruutia ja irtojäseniä.
Pelin tarina alkaa tiedemiehen pelastamisella, jonka jälkeen siirrytäänkin jouhevasti jahtaamaan bioaseita hallussaan pitävää terroristiryhmää. Ainoa oikea henkilö terroristijahtiin on tietysti John Mullins, jonka tehtäväksi muodostuukin ihmiskunnan pelastaminen bioterroriuhalta. Tarinan aihe on siis varsin ajankohtainen, mutta jatkuvan räiskinnän keskellä juoni jää hyvin pieneen osaan. Pelin juoni pyörittää pelaajaa ympäri maapalloa mitä eksoottisimmissa tapahtumapaikoissa.
Tuhon välikappaleina toimii 14 asetta sekä useat erilaiset kranaatit. Asearsenaalista löytyy niin veitsiä, konepistooleita kuin raketinlaukaisintakin. Aseiden äänistä löytyy myös sitä kuuluisaa munaa, joten kyllä niillä pyssyillä kelpaa räiskiä.
Hahmoihin on mallinnettu peräti 36 eri osumakohtaa, eikä punaväriä liiemmin säästellä. Osumat vaikuttavat vastustajien toimintaan, elleivät he satu heti kuolemaan. Esimerkiksi käteen osunut laukaus saattaa pudottaa vihollisen aseen ja siihen malliin. Toisaalta, pelin vauhti on sitä luokkaa, että haavoittuneille vihollisille ei ehdi jäädä naureskelemaan, vaan ne tulee teloitettua hyvin nopealla tempolla. Alkuperäisestä Soldier of Fortunesta tuttua vastustajien paloitteluakin on luvassa entistä monipuolisemmin. Esimerkiksi pään voi ampua osiin pala kerrallaan ja vastustajien raajoista saa helposti tunnistamattomia jauhelihakasoja. Soldier of Fortune 2 on siis edeltäjänsä veroinen väkivaltaeepos, jota ei voi hyvällä tahdollakaan suositella perheen pienimmille. Runsaasta väkivallasta johtuen pelipaketin kyljestä löytyykin K18-leima.
Pelillisesti Soldier of Fortune 2 on kuitenkin hyvin perinteinen ”aivot narikkaan”-räiskintä, jossa edetään suoraviivaisesti paikasta toiseen ja tapetaan matkan varrella eteen tulevat pahikset. Sen kummempia puzzleja ei pelaajan eteen ole asetettu. Onneksi peli tarjoaa pieniä vaihteluitakin pelkkään ristiin rastiin juoksenteluun. Hyvänä esimerkkinä toimikoon alun jeeppikohtaus, jossa pelaaja räiskii konekiväärillä jeeppiä takaa ajavia vihulaisia. Pienen lisänsä hommaan tuovat ystävälliset hahmot, joiden kanssa tulee tehtyä vähän yhteistyötäkin. Ystävällisten heppujen toiminta on kuitenkin suurimmaksi osaksi skriptattua, joten pelaajan on tehtävä tietyt asiat, jotta omat sotatoverit tekisivät oman osuutensa.
Pelin vaikeustaso on 1st-person -räiskinnäksi yllättävänkin korkea. Vihollissotilaat nimittäin osaavat hakeutua kulmien taakse piiloon ja kyykkiä erilaisten suojien takana. Myös heidän osumatarkkuutensa on hyvää tasoa, joten ihan avoimessa maastossa ei kannata seisoskella. Mitään erikoisia kikkoja tekoälysoltut eivät kuitenkaan osaa, mutta kuten sanoin, mukavasti vastusta pelin pahiksista irtoaa.
Helpoimmalla vaikeustasollakaan peli ei ole ihan läpihuutojuttu ja jo toiseksi helpoimmalla tasolla joutuu tekemään töitä hiki hatussa. Lisää vaikeutta peliin tuovat rajoitetettu tallennuksien käyttö, joten jokaisen tapetun vihollisen jälkeen tallentaminen ei onnistu (ellei pelaa helpoimmalla tasolla). Pääosa kentistä on kuitenkin sen verran lyhyitä, ettei niissä paria kertaa enempää tarvitse tallentaa. Kenttäsuunnittelu noin yleensä on ihan kelvollista. Kenttien suoraviivaisuudesta huolimatta ne ovat kuitenkin ihan kelpotavaraa ja yleensä kenttä tuntuu monimutkaisemmalta kuin se oikeasti onkaan. Mitään sokkeloita pelistä ei kuitenkaan löydy, joten ne aivot voi tosiaan jättää lepäämään sinne narikan puolelle. Kentistä löytyy myös valmiiksi skriptattuja tapahtumia, jotka nostavat pelin tunnelmaa.
Pelin graafiset ansiot ovat ihan kelvolliset. Pelin grafiikkamoottorina toimii rankasti modifioitu Quake 3:n engine, joka tuottaa tyylikästä, mutta raskasta grafiikkaa. Pelin aseet, hahmot ja ympäristöt ovat tarkkoja ja aidon näköisiä, eikä efekteissäkään ole mitään valittamista. Pelistä löytyy useita laajoja ja avaria tasoja, joista löytyy paljon yksityiskohtia, kuten puita ja aluskasvillisuutta. Varsinkin nämä avarat kohdat pistävät koneen lujille. Suhteellisen tehokas testikoneenikaan ei pyörittänyt peliä täydellisesti, vaan hyytymistä oli havaittavissa aina silloin tällöin. Testiversiossamme esiintyi myös yllättävän paljon grafiikkabugeja, mutta lopullisessa myyntiversiossa näitä bugeja tuskin ilmenee.
Vaikka Soldier of Fortune 2 tuntuu erilaiselta 3D-räiskinnältä, ei se loppujen lopuksi sitä ole. Kaikkien irtoraajojen sekä luotien seasta nimittäin paljastuu hyvin perinteinen 3D-räiskintä, jota on ryhditetty rankalla väkivallalla ja muistakin räiskintäpeleistä tutuilla elementeillä, kuten yhteistyökohtauksilla. Paikoitellen pelissä on jopa lievä Half-Lifen kopioinnin maku. Tästäkin huolimatta Soldier of Fortune 2 tipahtaa sinne ”ihan hyvä peli” -sarjaan. Peli ei siis omaa klassikkoainesta, mutta räiskintäpelien ystäville tämä tarjoaa pitkäaikaista hupia.