Pleikkarin suosituimpiin sotapelisarjoihin kuuluva SOCOM U.S. Navy Seals -sarja on saanut jälleen jatkoa. Kolmososa lupailee parannuksia niin moninpeliin kuin paljon parjattuun yksinpeliinkin, mutta onko tästä vastusta Battlefieldille?
Heti alkuun käy piinallisen selväksi, että SOCOM 3 on käytännössä ainoastaan moninpeli. Mukana on myös yksinpelikampanja, jonka parasta antia ovat loistavat välianimaatiot ja toimiva juoni. Pelattavuus on hyvää tasoa, mutta muita ongelmia riittää. Pelikokemus putkikenttineen ja tylsine tehtävineen on parhaimmillaankin vain keskitasoa.
Tekoälyttömät ryhmäläiset saavat pelaajan raivon partaalle, tallennus onnistuu vain automaattisesti checkpointeissa, ja graafisesti peli on reilusti jäljessä muita uusia räiskintöjä. Polygonien vähäinen määrä iskee silmään erityisesti maastossa, eivätkä hahmotkaan ole näyttävimmästä päästä. Musiikit ja äänet toimivat hyvin, vaikkakin joku ääninäyttelijöistä vetää leveän etelävaltiolaismurteensa pahasti yli. Ajoneuvojen lisäys on toimiva uudistus, mutta sekään ei yksinpeliä pelasta.
Mutta ettei totuus unohtuisi, moninpelihän tämä on. Jopa 32:n pelaajan bakkanaalit ovat loistavaa hupia. Pelaajamäärän mukaan skaalautuvat kartat ja muut pikku jipot kertovat selvää kieltään siitä, mihin pelisuunnittelijoiden aika on kulunut. Online-pelissä SOCOM on kuin kotonaan ja pienet mokat antaa helposti anteeksi. Jos onnetar on puolellasi, saattaa jopa USB-kuulokemikrofoni -yhdistelmäkin toimia.
Yksinpelaajille SOCOM 3 ei tarjoa mitään sellaista, mitä ei saisi kauniimmissa paketeissa paremmin tehtynä, mutta nettiadapterin omistajille luvassa on paljon hauskoja hetkiä. Pisteet on annettu moninpelille, yksin pelaavat voivat laskea arvosanaa ainakin pari pykälää.
Päästötodistus: Moninpeli rocks, yksinpeli sucks.
