Alkuperäinen Smuggler’s Run saapui Playstation 2:lle kovalla tohinalla, mutta osoittautui loppujen lopuksi varsin tasapaksuksi kaahauspeliksi. Huomiota tuotoksessa herättivät lähinnä valtavan laajat kentät, joissa pelaaja sai hurjastella ympäriinsä täysin vapaasti. Rockstar Gamesille töitä tekevä Angel Studios on kuitenkin kuluttanut viimeisen vuoden viilatessaan Smuggler’s Runille jatko-osaa, joka sai lisänimen Hostile Territory.
Juuri kauppoihin saapunut peli on erittäin mukava yllätys. Se osoittaa varsin tehokkaasti, että sarjan ensimmäinen osa jouduttiin työntämään markkinoille liian suurella kiireellä ja monet hyvät ideat jäivät hyllylle odottamaan jatko-osaa. Smuggler’s Run 2: Hostile Territory parantaa pelikonseptia ja toteutusta käytännössä jokaisella mahdollisella osa-alueella ja lunastaa suurimman osan niistä odotuksista, jotka edelliseen peliin aikoinaan kohdistettiin.
Kuten pelisarjan nimi edellyttää, pääosassa ovat tälläkin kertaa erilaisilla maasto-ajoneuvoilla operoivat salakuljettajat. Pelin sopivan korni tarina kertoo kovanaamaisesta kaksikosta, joka palkkautuu asekaupalla itseään elättävän kenraalin leipiin. 35 tehtävän mittainen kampanjamoodi vie salakuljettajat ensin Venäjälle, sitten Vietnamiin ja lopuksi Venäjän eteläiselle rajalle. Alunperin viimeisen matkakohteen piti olla Afganistan, mutta ymmärrettävistä syistä johtuen Rockstar päätti siirtyä hieman poliittisesti korrektimmalle linjalle. Pelin tarinaa kuljetetaan muutaman tehtävän välein eteenpäin asiaankuuluvalla machoasenteella toteutetuilla videopätkillä. Niiden yhteys itse tehtäviin tuntuu olevan aika etäinen, mutta ne tuovat peliin mukavasti oikean tyyppistä tunnelmaa.
Pelattavaksi Smuggler’s Run 2 tarjoaa kolme erityyppistä pelimoodia: kampanjan, kilpa-ajot ja kamppailumoodin. Tarinan varassa etenevä kampanja noudattelee tuttuja ja hyväksi havaittuja latuja. Pelaajan eteen asetetaan 35 tehtävää, jotka hänen olisi yksi kerrallaan selvitettävä päästäkseen etenemään. Tehtävästä riippuen päämäärät vaihtelevat lastin kuljettamisesta ja virkavallan välttelemisestä aina vastustajien tai tutkatornien tuhoamiseen ja toisten ajoneuvojen seuraamiseen saakka. Mikäli homma sujuu odotusten mukaisesti, palkintona on iso tukku rahaa ja mahdollisesti uusia ajoneuvoja tai puolustuslaitteita. Kentistä tienattava raha tosin toimii vain eräänlaisena pistelaskurina eikä sillä valitettavasti pääse ostelemaan ajoneuvoihin uusia ominaisuuksia tai muuta kivaa.
Muista pelimoodeista kilpa-ajot tarjoavat hyvin perinteistä viihdettä joko yhdelle tai kahdelle pelaajalle. 15 eri rataa ovat suhteellisen vaihtelevia, mutta mitään uutta kilpailuiden suhteen ei edes yritetä tarjota. Kamppailumoodin kanssa Rockstar on sen sijaan käyttänyt hieman enemmän mielikuvitusta. Tarjolla on kolme erilaista pelityyppiä, joissa vastakkain asettuu kaksi joukkuetta.
Crooks and Smugglersissa joukkueet kilpailevat siitä, kumpi ehtii ensin kuljettaa tietyn määrän paketteja maalialueelle. Loot Grabissa kamppaillaan samoista lasteista ja voittajaksi selviää se joukkue, joka saa kahmittua niitä enemmän itselleen. Kolmantena vaihtoehtona tarjolla oleva Bomb Tag on erittäin hauska Loot Grabin variaatio, jossa yksi kuljetettavista lasteista on korvattu pommilla. Räjähtäessään pommi tyhjentää joukkueen koko pistesaaliin, joten ennen sitä se on syytä toimittaa vastapuolen haltuun. Yksinpelinä kamppailumoodi ja kilpa-ajot käyvät tylsiksi varsin nopeasti, mutta kaverin kanssa niistä riittää hupia monen viikon ajaksi.
Kentät ovat Hostile Territoryssa suurin piirtein yhtä laajoja kuin pelin ensimmäisessäkin osassa, mutta ne on kuorrutettu selvästi runsaammilla yksityiskohdilla. Maastoon on ilmestynyt pensaita, kiviä, taloja ja satunnaisia ihmisiäkin. Tämä on tehnyt pelin kentistä selvästi realistisemman oloisia ja parantanut sen tunnelmaa huomattavasti. Yksinäistä maasto-ajoneuvon ohjaimissa ei myöskään pääse tulemaan, sillä salakuljettajien kiusana ovat säännöllisesti niin poliisi ja armeija kuin kilpailevat ”yksityisyrittäjätkin”. Nämä veijarit yhdistettynä kivivyöryihin, siviiliajoneuvoihin ja maamiinoihin pitävät huolen siitä, että etenkin pelin myöhemmissä tasoissa pelaajan urakka on kaikkea muuta kuin helppo.
Vaikeustaso muodostuu onneksi lähes kokonaan näistä pelin sisäisistä elementeistä eikä pelaaja joudu tappelemaan esimerkiksi pelattavuusongelmien kanssa. Ajoneuvot tottelevat DualShockia kiltisti ja ajotuntuma on hyvä. Epätasaisesta maastosta johtuen meno on usein melkoisen holtittoman oloista, mutta jotenkin laitteet pysyvät kuitenkin aina hallinnassa. Poukkoilemisen, valtavien hyppyjen ja autojen ohjattavuuden välinen suhde on siis saatu erittäin hyvin tasapainoon.
Todella raivostuttava suunnitteluratkaisu uhriksi on sen sijaan joutunut kuvaruudun yläraidassa oleva opastenuoli, joka kertoo mihin suuntaan pelaajan pitäisi seuraavaksi kaahailla. Ainakin allekirjoittaneen logiikka ja selkäydin ovat sitä mieltä, että eteenpäin mentäessä nuolen pitäisi osoittaa kuvaruudun ylälaitaa kohden. Pelisuunnittelijat ovat kuitenkin sijoittaneet nuolen ikään kuin auton kattoon, jolloin se osoittaa suoraan alaspäin silloin kun pelaaja on menossa oikeaan suuntaan. Tähän tottuminen vie erittäin kauan ja vielä senkin jälkeen ajokkiaan tulee nuolen takia käännettyä usein väärään suuntaan.
Muuten Smuggler’s Run 2:n suunnittelussa on tehty muutamia hieman mielikuvituksettomia ratkaisuita. Näistä silmäänpistävin on kenttien vahva ennakkoskriptaus. Useamman kerran samaa tehtävää pelattuaan on helppo huomata, että kivivyöryt osuvat aina kohdalle samalla tavalla ja oman ajokin kylkeen iskeytyvät poliisit ilmestyvät kerta toisensa jälkeen peliin täsmälleen samassa kohdassa. Vaikka nämä skriptaukset tekevätkin monista kentistä hieman dramaattisempia, pidemmän päälle ne kuitenkin käyvät hieman ärsyttäviksi. Ennakkoon ohjelmoidun pätkän päätyttyä virkavallan autot jatkavat sentään pelaajan jahtaamista varsin suoraviivaisen, mutta tehokkaan tekoälyn mukaisesti. Tästä on usein seurauksena varsin tyydyttäviä kolareita, kun hyvin ajoitetulla ohjausliikkeellä onnistuu saamaan kaksi poliisiautoa törmäämään toisiinsa komean räjähdyksen saattelemina.
Kokonaisuutena Smuggler’s Run 2: Hostile Territory on erinomainen jatko-osa. Sen tehtäviin on saatu enemmän puhtia, eri ajoneuvoihin lisää persoonallisuutta ja pelikokemuksesta on tullut yksinkertaisesti hauskempi. Pelattavaakin paketista löytyy melkoisesti, sillä kamppailumoodista riittää moninpelinä hupia pitkäksi aikaa ja kampanjassa kahden jälkimmäisen tapahtuma-alueen tehtävät ovat erittäin haastavia. Pienistä suunnittelulapsuksista huolimatta Angel Studios on onnistunut kokoamaan hauskan kaahailupelin, joka ansaitsee hyvin paikkansa vauhdikkaista autopeleistä pitävien pelihyllystä.