Tasohyppelyt tuntuvat nykyään jakautuvan kahteen selvästi erilliseen ryhmään. Toisen muodostavat rutiininomaisesti tuotetut lisenssijulkaisut, jotka tarjoavat huomionarvoista viihdettä vain satunnaisesti. Toiseen, selvästi harvalukuisempaan joukkoon kuuluvat sellaiset suuret projektit, joiden kehitystyöhön on uhrattu niin aikaa, ammattitaitoa kuin tyylitajuakin. Tähän kastiin nousee myös Sonyn joulumarkkinoilta myöhästynyt Sly Raccoon, joka avaa Playstation 2:n uuden vuoden ryminällä.
Pelin rennolla otteella kirjoitettu taustatarina kertoo pesukarhujen suvusta, jonka jäsenet ovat olleet mestarivarkaita jo vuosisatojen ajan. Kiitos tästä kuuluu otusten luontaisille taidoille ja hiiviskelyn salat opettavalle kirjalle, jonka jokainen uusi sukupolvi on saanut luettavakseen ehdittyään tiettyyn ikään. Suvun nuorimmalta vesalta, Sly Cooperilta, tilaisuus meni kuitenkin sivu suun, kun Fiendish Fiveksi kutsuttu joukkio ryösti opuksen ja jakoi sen viiteen eri osaan. Isänsä kuoleman jälkeen orpokotiin joutunut poika on nyt varttunut nuorukaiseksi, joka on päättänyt saada kirjan kappaleet takaisin. Sen avulla Slyn on määrä jatkaa perheensä kunniakasta uraa rikollisten kassakaappeja ryöstelevänä mestarivarkaana.
Sankarilta löytyy jo seikkailun alkaessa varsin mukava valikoima erilaisia taitoja. Tasohyppelyiden perusvarustukseen kuuluvien temppujen lisäksi pesukarhu osaa kiipeillä köysiä ja putkia pitkin sekä hiipiä tietyissä ennalta määrätyissä kohdissa seinänviertä pitkin. Sankarilla on myös mukanaan zoomaus-optiolla varustetut kiikarit ja koukkupäinen keppi, jonka avulla voi nuijia vihollisia ja napata kiinni erilaisista renkaista.
Näiden perustaitojen lisäksi pesukarhu oppii jatkuvasti uusia erikoiskykyjä tutkimalla kentistä löytyviä kirjan kappaleita. Vaikka kaikki niistä eivät olekaan oikeasti hyödyllisiä, parikymmentä erilaista temppua kattava valikoima on vaikuttava. Tasohyppelyissä ei nimittäin ole aikaisemmin juuri näkynyt yhtä omaperäisiä ja kekseliäitä vaihtoehtoja. Seikkailun kuluessa Sly oppii mm. kierimään vihollisensa kumoon, ponnahtamaan vedestä takaisin kuivalle maalle, muuttumaan näkymättömäksi, pudottelemaan pommeja ja liukumaan kaiteita pitkin. Lisäksi pelistä löytyy jonkin verran kenttäkohtaisia bonusominaisuuksia, joiden ansiosta jokainen koitos tuntuu aidosti erilaiselta.
Persoonallisuus leimaa kenttäsuunnittelua yleisemminkin. Jokaisella pomppuradalla on selkeästi omat erikoispiirteensä, joita hyödynnetään useimmiten mukavan monipuolisesti. Sama pätee myös sankarin kykyihin ja taitoihin, joita ei unohdeta missään vaiheessa. Lisäksi oman erikoismainintansa ansaitsee kekseliäisyydellään ja hilpeydellään yksi tanssimalla hoituva ongelma.
Useimmissa kentissä pelaajalla on täytettävänään kolme erilaista tavoitetta. Koitoksen läpäiseminen edellyttää lopussa odottavan avaimen tavoittamista. Uusien erikoiskykyjen hankkimiseksi pelaajan on löydettävä kaikki kentässä olevat vihjelappuset ja avattava niiden avulla kassakaappi. Lisäksi tarjolla on kelloa vastaan käytävä kilpajuoksu, josta selviytymällä saa käyttöönsä muutamia muita bonusominaisuuksia. Kaikkien kolmen tavoitteen täyttäminen ei kuitenkaan ole pakollista etenemisen kannalta, sillä seuraava kenttä aukeaa heti avaimen löytymisen jälkeen. Hauskojen erikoiskykyjen metsästäminen kuitenkin kannattaa, joten useimpia temppuratoja tulee kokeiltua moneen otteeseen. Onneksi tasapaksuun keräilymentaliteettiin sorrutaan vain pari kertaa ja kentät jaksavat kiinnostaa kerta toisensa jälkeen.
Pelattavuutensa suhteen paketti pysyy kasassa hämmästyttävän hyvin, vaikka sen sankarin taitovalikoima onkin melkoinen. Monimutkaisten yhdistelmien sijaan suurin osa erikoiskyvyistä toimii yksinkertaisesti kolmionappia painamalla. Käytössä oleva ominaisuus valitaan alempien liipaisimien avulla. Pelaajalta tämä vaatii tilanteiden ennakointia, sillä tiukassa paikassa ei ole aikaa etsiä oikeaa erikoiskykyä. Yleisesti ottaen systeemi toimii kuitenkin hyvin. Yllättävää kyllä, myös pelin kamera selviää tarkastelusta ilman suurempia moitteita. Yllättäviä kulmakulman vaihdoksia ja pelaamista häiritseviä rajauksia esiintyy jonkin verran, mutta pääsääntöisesti DualShockin oikeaa tattia totteleva kamera hoitaa tehtävänsä mallikkaasti.
Sama pätee myös pelin sarjakuvamaiseen grafiikkaan, joka on ahdettu täyteen hilpeitä yksityiskohtia ja elävää animaatiotyöskentelyä. Varsinkin animorfisten hahmojen suunnitteluun on uhrattu runsaasti työtunteja ja se näkyy myös lopputuloksessa. Kaikki pelin henkilöt sankareita, pahiksia ja satunnaisia hirviöitä myöten toimivat sekä ideansa että graafisen toteutuksensa puolesta loistavasti. Kun äänimaailmakin on päällisin puolin kohdallaan, paketti suorastaan tihkuu rentoa ja hyväntuulista tunnelmaa.
Kokonaisuutena Sly Raccoon on harvinaisen tyylikäs, persoonallinen ja viihdyttävä tasohyppely. Se on selvästi aktiiviselle peliharrastajalle suunnattu julkaisu, jonka kehitystyöhön on panostettu kaikilla osa-alueilla. Pituutta seikkailulta olisi tosin voinut löytyä hieman enemmän, mutta nykyisessä muodossaankin peli nousee kiistatta Playstation 2:n parhaiden pompintojen joukkoon.
