Alun perin PlayStation Networkissa 12 kappaleen mittaisena latauspelinä julkaistu Siren: Blood Curse on nyt tullut markkinoille yhdellä levyllä. Kyseessä on selviytymiskauhupeli, joka pistää paatuneenkin kauhupeliveteraanin puntit tutisemaan.
Siren: Blood Cursessa amerikkalainen kuvausryhmä lähtee Japanin syrjäseuduille tekemään juttua legendaarisesta kadonneesta Hanudan kylästä. Yhden hahmon sijaan tarinaa kuljetetaan monen henkilön näkökulmasta, jota vaihdetaan pelin kappaleiden myötä.
Pelin alussa kameraryhmä nappaa filmille ihmisuhreja sisältävän rituaalin, minkä jälkeen joukkio hajoaa pakenemaan ympäri pimeitä lähimetsiä. Vastustajina toimivat shibitot, jotka ovat eräänlaisia nopeita ja älykkäitä zombeja. Ne tuovat mieleen Evil Dead -elokuvien pahikset perinteisten länsileffojen zombien sijaan. Puhkikalutuista elävistä kuolleista on harvassa pelissä onnistuttu saamaan näin häiritseviä ja pelottavia vastustajia.
Pelin erikoisuus on Sight Jacking -ominaisuus, jonka avulla pelaaja voi tarkastella jaetun ruudun tilassa maailmaa vastustajien tai muiden pelihahmojen silmin. Aluksi tämä toimii automaattisesti, mutta myöhemmin pelaaja voi hallita itse ominaisuutta. Tuo aivan omanlaistaan kauhufiilistä nähdä shibiton näkökulmasta, kuinka hirviö lähestyy pelihahmon piilopaikkaa. Siren: Blood Cursessa vastustajien ohi hiipiminen on useimmiten fiksumpi taktiikka kuin taistelu, joten Sight Jacking on elintärkeä työkalu – etenkin kun aseita ei ole aina käytössä.
Vaikka hahmoja vaihdetaan jokaisen puolen tunnin kappaleen jälkeen ja tarina liikkuu usealla tasolla, Siren: Blood Cursen tarina etenee melkoisen putkijuoksumaisesti. Tämä ei kuitenkaan ole huono juttu, sillä ohjaamalla toimintaa tiukasti siihen on saatu tehokkaasti tunnelmaa. Hektiseen rytmitykseen tottumiseen menee hetki, minkä jälkeen se toimii hyvin.
Pelin suurin ongelma on paikoin kankea ohjausjärjestelmä, joka hankaloittaa toimimista pimeissä ja ahtaissa kentissä. Välillä tämä tosin luo hyvin paniikkitunnelmaa, mutta usein lähinnä ärsyttää. Sama pätee siihen, että hämärimmissä olosuhteissa kenttiä ja esineitä on joskus vaikea hahmottaa. Lisäksi jenkkihahmojen ääninäyttelijät vetävät välillä hieman överiksi, joka kolhii tunnelmaa.
Vaikka ei olisi perinteisemmän selviytymiskauhun ystävä, Siren: Blood Curse on kokeilemisen arvoinen kaikille kauhufaneille. Räiskintää on luvassa vähän, mutta paniikinsekaista rämpimistä, piileskelyä ja erittäin tunnelmallista kauhufiilistä sitäkin enemmän.
PÄÄSTÖTODISTUS
Erittäin tunnelmallista selviytymiskauhua
