Vaikka PlayStation 3:n SingStar tarjoaa ensisijaiseksi uusien biisien lähteeksi SingStoresta ladattavia kappaleita, Sony ei ole luopunut perinteisempien biisilevyjen julkaisemisesta. SingStar Vol. 3 kartuttaa taas kappalevalikoimaa 30:n uuden rallin verran.
Siinä missä monet SingStar -letut on kasattu jonkin teeman, kuten kasarirokin ja kestosuosikkien ympärille, PS3:n letut ovat virallisesti teemattomia kokonaisuuksia. Linja kostautuu viimeistään tämän levyn myötä, sillä kappalevalikoima on täyttä sillisalaattia, kaiken lisäksi suomalaissolistille melko tuntematonta sellaista.
Esoteerisen biisivalikoiman etu on, että joukkoon on päässyt myös kummia suosikkeja. David Bowien legendaarinen Space Oddity tuskin olisi päässyt valtavirtaisemmalle levylle, kuten ei myöskään Kate Bushin Babooshka. Silti, bilepelistä toivoisi myös tuttua laulettavaa. Aerosmithin vonkaballadi Cryin’ sekä Michael Jacksonin sadistista vaikeutta lähentelevä kasarihitti Billy Jean auttavat asiaa, samoin 90-lukuhitti Breakfast at Tiffany’s, mutta muuten radiotuttua kamaa saa etsiä. Pääasiassa se jää K.D. Langin Constant Cravingin, Coldplayn Viva la Vidan sekä The Ting Tingsin tyttöräpin Shut Up And Let Me Go tasolle.
Olisiko niin, että klassikot alkaa olla käytetty? Esimerkiksi Queenia taitaa SingStarista löytyä jo aika kattavasti, jos bändin biisivalinnaksi on tullut Killer Queen. Siksikö kappalevalikoima on venytetty Manilow’n kaltaisista epärokkareista edesmenneeseen poikabändikamaluuteen Take Thatiin?
Kappalevalikoiman takana tuntuu olevan sama ”kaikille jotain ja pari vitsiä väliin” –periaate kuin syksyisessä SingStar SuomiRock -levyssä. Ero on, että Vol 3 sisältää tutun kotimaisen musiikin sijasta saman osaston jenkkivastineilta kuulostavaa tavaraa.
Tuntemattomien kappaleiden ongelma ratkeaa toki laulamalla, mutta ellei kotona ole jo kattavaa klassikkovalikoimaa, kannattaa katsoa tosissaan, löytyykö levyltä tarpeeksi tuttua materiaalia sisäänajon ajaksi.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaikille jotain, eikä siis kovin paljoa kenellekään