Playstationin murskasuosittu kotikaraokebrändi Singstar tarjosi kotimaista laulettavaa ensi kerran viime joulukuussa Singstar Legendat –levyllä. Tuore Singstar Suomirock pistää paremmaksi, ja koostuu pelkistä kotimaisen musiikin erikoisuuksista.
Nimestä huolimatta levy ei ole suomirokin kokoelma, vaan viimeisen muutaman kymmenen vuoden hittilistojen poikkileikkaus. Kaikista levyltä löytyvistä biiseistä tykkäävät vain poikkeuksellisen kaikkiruokaiset musiikkifanit, mutta sekavan seurakunnan kotikaraokessa ”jokaiselle jotakin” –filosofia toimii. Laulettavaa löytyy suomirokkareiden lisäksi myös metallifaneille ja jopa iskelmäsukupolvelle – tai miten Paula Koivuniemeä nyt luonnehtisikaan.
Levyn kiistattomimmat nappivalinnat löytyvät puhtaan suomirockin puolelta. Ismo Alangon kuuluisaksi tekemä Popmusiikkia, Neljän Ruusun rallatus Hunningolla sekä Eppu Normaalin Vuonna ’85 ovat sekä määritelmällistä suomirokkia, että tavattoman mukavia laulaa. Pisteitä irtoaa myös Leevi and the Leavingsin klassikosta Pohjois-Karjala. CMX:n biisivalintaa on tosin pakko kummastella: miksi bändin kaikista radioballadeista piti valita niin turha jollotus kuin Ruoste?
Metalli on nuoren sukupolven humppa, joten siinä ei ole pihistelty. Love metalia tarjoillaan Lovexin Guardian Angel –biisin muodossa, ja äijemmästä menosta vastaavat veteraaninimet Kotiteollisuus sekä Apulanta, kumpikin kahdella uudehkolla kappaleella. Valinnat on suoritettu hyvällä harkinnalla. Junnaaviin säveliin taipuvaisen suomimetallin sarjassa Helvetistä itään ja Pahempi toistaan ovat poikkeuksellisen mielenkiintoisia laulettavia.
Tyttörokkia levyltä löytyy suorastaan ylenpalttisesti. PMMP ja TikTak tarjoilevat pirtsakkaa teinirokkia yhteensä neljän kappaleen voimin. Etenkin TikTakin nopea lyriikkatulitus on mukavalla tavalla haastavaa, vaikka ei biiseistä niin tykkäisikään. Hempeämmästä soundista huolehtivat Stella ja Indica. Tyttöyden vastapainoksi on valittu kaksi haastavaa vihaisten naisten laulua, Maija Vilkkumaan Ingalsin Laura sekä Irinan Kymmenen kirosanaa.
Musiikillisesti Suomirock on aikaisempia SingStar-levyjä hajanaisempi kokonaisuus, eikä yksin varmastikaan kanna iltaa samalla tavalla kuin Legendat tai 80’s levy. Ennestään vahvan Singstar-kirjaston lisämausteena se sen sijaan toimii juuri sellaisena skenekatsauksena kuin pitikin. Vain yhtä jäi kaipaamaan: kuka unohti Miljoonasateen suomirokin klassikoista?
PÄÄSTÖTODISTUS
Vahva suomalaisen menomusiikin poikkileikkaus