SingStar Summer Party on nimestään päätelleen tarkoitettu kepeiden kesäbileiden äänimaailmaksi. Onneksi se kerrotaan jo kannessa, sillä kovin sekalaisesta kappalevalikoimasta olisi muuten hankala löytää minkäänlaista punaista lankaa.
Mukana on toki pari ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa kesähittiä kuten Mel & Kimin väkiälytön Respectable tai Lou Began musiikillinen rikos Mambo No. 5. Läheskään koko soittolista ei kuitenkaan noudata samaa linjaa, vaikkei varsinaiseen synkistelyyn sorrutakaan.
Esimerkiksi David Bowien Let’s Dance tai Amy Winehousen Tears Dry on Their Own edustavat viisuja, jotka on toki poimittu listoilta, mutta joita on vaikea luokitella tyylipuhtaiksi kesähiteiksi. Niistä puuttuu se hattarankepeä höttöisyys, jota mökkimatkojen autoradio parhaimmillaan tarjoaa. Onneksi Wham!:in Club Tropicana yksinään riittää viemään minkä tahansa levyn tukevasti kesäluokkaan.
Hieman paremmin teemaa tunnustavien edeltäjiensä sijasta Summer Partyn soittolista tuo mieleen alkuperäisen SingStarin hajanaisen kappalevalikoiman. Levyltä varmaan löytyy jokaiselle jotain laulettavaa, mutta kiinnostus voi helposti rajoittua vain pariin viisuun.
Paria 80-luvulle tehtävää pyrähdystä lukuun ottamatta kappaleet ovat myös melko tuoreita, joten koko perheen kesäjuhlien ääniraidaksi ei levystä oikein tahdo olla. Vahvimmilla ovat ne, jotka ovat kuunnelleet reippaasti musiikkikanavia ja radiota 90-luvun lopulla ja 2000-luvulla.
Onneksi mukana on sen verran kesähittimateriaalia, että kappaleiden kertosäkeet tarttuvat nopeasti päähän, ja osaavampi laulaja hoilaa nopeasti tuntemattomiakin viisuja. Kaiken kaikkiaan levylle on valikoitunut kappaleita lähinnä skaalan helpoimmasta päästä. Summer Partyn heikkous on biisilistan hajanaisuus, joten paketin takakantta kannattaa tuijotella tarkkaan ostopäätöstä tehdessään.
PÄÄSTÖTODISTUS
Samaa vanhaa lauleskelua uusilla kappaleilla