Silent Hill Origins -pelin juoni on yksinkertainen. Hieman junttimainen rekkamies Travis Grady ajelee yksin pimeällä metsätaipaleella. Matkantekoon väsähtänyt rekkakuski säikähtää auton valokeilaan juoksevaa tyttöä. Ensisäikähdyksestä toivuttuaan normaali ihminen hyppäisi rekkaan ja kaasuttaisi tiehensä, mutta Travis jättää autonsa keskelle tietä ja lähtee kunnon kauhutarinan tapaan harhailemaan. Tunnelmallisen avausjakson aikana pelaaja oppii kokeilemalla Travisin ohjauskomennot kulkiessaan tyhjällä tiellä. Kun Travis löytää kyltille, jossa lukee Silent Hill, ei paluuta enää ole.
Silent Hill on kaksoismaailma, jonne Travis löytää seuraamalla maantiellä törmäämänsä tytön jälkiä. Usvaisessa kaupungissa Travis ihmettelee sairaalan zombie-hoitajia ja sumuisilla kaduilla perään juoksevia mutantteja. Peli on yhdistelmä juoksentelua, kamppailua, vihjeiden ja hyödyllisten esineiden etsimistä ja pulmien ratkaisua. Pulmat ovat pelissä varsin haastavia ja edellyttävät tilassa kulkemista ja tarkkaavaisuutta. Pulmien avulla ohjattu harhailu puolestaan vie tarinaa luonnollisesti eteenpäin. Tarinan edetessä Travis huomaa, ettei Silent Hill olekaan niin vieras ja tuntematon, miltä se aluksi vaikutti.
Kahden erilaisen maailman kuvaaminen ja peilin kautta yhdestä toiseen siirtyminen on tyylikkäästi toteutettu. Hyvin rakennetun tarinankerronnan ohella eri tilojen kartat auttavat hahmottamaan pelikenttiä. Kartta onkin lähes välttämätön apuväline ja vähentää merkittävästi turhaa edestakaisin juoksentelua, kun lukitut ovet ja tavoitteet näkyvät kaikki kartalla.
Suurelle ruudulle siirryttäessä PSP-version intensiivinen ja hieman ahdistava tunnelma on poissa. Kauhuelementit ovat edelleen läsnä, pulmat riittävän haastavia ja tarina toimiva. Televisioruudulla mutanttien kansoittamilla kaduilla juoksentelu kuitenkin korostuu entisestään ja tekee pelikokemuksesta pidemmän päälle hieman puisevan. Kuten tuli jo PSP-arvioissa mainittua, aseita on tarjolla riittämiin. Erilaisten aseiden runsaus helpottaa taistelutilanteissa, mutta ei merkittävästi heikennä kokonaispelikokemusta, jota pulmat ja elokuvamaiset kohtaukset rikastavat tyyliin sopivalla tavalla.
Jos PSP-versiossa pökkelöt hahmoanimaatiot häiritsivät ja kulmikkaat mutantit tökkivät silmään, ne tekevät sitä vielä suuremmassa määrin televisioruudulla. Graafiset puutteet eivät kuitenkaan PS2-versiossa ole liian häiritseviä, koska lievä kömpelyys tuntuu sopivan Silent Hill Originsin valittuun graafiseen tyyliin. Kokonaisuudessaan Silent Hill on tunnelmallinen kauhupeli, josta riittää pelattavaa pitkäksi aikaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Tuttua Silent Hill tunnelmointia isolla ruudulla
