Hyviä kauhuelokuvia on ilmestynyt huomattavasti enemmän kuin hyviä kauhupelejä. Silent Hill: The Roomin tekijät ovatkin The Ringinsä katsoneet, sen verran suoraa plagiointia kyseisen elokuvan visuaalisesta tunnelmasta ja äänimaailmasta on peliin tarttunut.
Pelaajan ohjastama hahmo Henry on ollut jo viikon päivät epätavallisessa kotiarestissa. Mies alkoi nähdä painajaisia, ja huomasi yhtäkkiä olevansa teljettynä omaan asuntoonsa. Televisio ei toimi ja puhelimen johto on katkaistu, mikä ei tosin tarkoita etteikö puhelin soisi tai sillä voisi soittaa. Ikkunasta Henry voi todeta muiden jatkavan arkisia toimiaan normaaliin tapaan, mutta naapurissa asuvalla Cynthialla näyttäisi olevan oma osansa yllättävissä tapahtumissa.
Silent Hill 4:n onnistunein osuus on ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvattu Henryn huoneisto, missä on eräänlaisia portaaleja painajaismaisiin maailmoihin. Harmittavasti portaalien toisessa päässä odottaa perinteinen kolmannen persoonan Silent Hill -kuvakulma ja kömpelöt taistelut. Vastaan tulevat vihamieliset oliotkin alkavat pidemmän päälle haukotuttaa.
Parhaat pisteet peli kerää tunnelmastaan ja vaihtelevista kentistään. Äänisuunnittelukin on onnistunutta muutamaa lipsahdusta lukuunottamatta: esimerkiksi vihollisten lyömisestä aiheutuva ääni muistuttaa enemmän märällä rätillä läpsimistä kuin rautaputkella huitomista. Taatun tunnelman tarjoaa kuitenkin häiriintynyt, yllätyksellinen ja välähtelevä kuvamateriaali The Ringin videopätkän hengessä.
