Joskus käy niinkin, että pelijulkaisijat tuovat eteemme mitä mainioimpia jatkeita loistaville elokuvasarjoille. Joskus taas rahanahneus tuntuu olleen julkaisijan ainoa kimmoke, mikä näkyy kammottavan selvästi Activisionin luomuksessa Shrek The Third.
Pelin tarina seuraa yllätyksettömästi Shrek The Third –elokuvan tarinaa. Kaukaisen maan kuninkaan heittäessä lusikan nurkkaan Shrek on kruununperimisjärjestyksessä hälyttävän korkealla. Tämähän ei vihreälle mörrimöykylle sovi, joten on haettava toiseksi paras vaihtoehto, Shrekin vaimon, prinsessa Fionan onneton Artie-serkku. Juonta kuljetetaan eteenpäin näppärillä nukkeanimaatioilla, jotka ovat ehdottomasti parasta, mitä tämä pelinkuvatus tarjoaa. Välianimaatioihin on saatu jopa pieniä huumorin kukkasia, jotka muussa pelissä tuntuvat lähinnä rikkaruohoilta.
Itse pelaaminen koostuu lähinnä sekalaisen seurakunnan ojennukseen pistämisestä, käytännössä parin hyökkäysnapin silmittömästä hakkaamisesta. Toimituksen antina on kasapäin kuukahtaneita vihollisia, säälittävän vähäinen määrä erilaisia hyökkäyksiä ja täysin ala-arvoinen pelattavuus. Samojen hyökkäysten paukuttaminen ei innosta pelaamaan, kun mikään muukaan elementti ei tarjoa pelaajalle mitään minkä vuoksi jaksaisi yrittää. Toki Shrekin maailma on läsnä, ja peliin on saatu elokuvien henkeä muun muassa tapahtumapaikkojen avulla, mutta se ei vain riitä.
Vihreän jätin uutuusseikkailu saa pienen kyyneleen lirahtamaan silmäkulmaan. Itseään toistava mäiske, huonot kontrollit ja b-luokan ääninäyttelijöiden tulkkaama kökködialogi ovat jotain sellaista, josta ei itkemättä selviydy. Shrek on parhaimmillaan huumoria, toimintaa, näyttävyyttä ja innovatiivisuutta. Pahimmillaan 60 euron arvoinen lasinalunen, joka ei löydä suuria faneja edes perheen pienimmistä. Sääli.
Tuomio: Lisenssiroskaa pahimmillaan
