Eletään herran vuotta 1274 ja Kublai Khanin mongolisoturit valmistelevat maihinnousua Japaniin. Yllättäen horisontista nousee valtava hirmumyrsky, joka upottaa mongolien laivaston ja mongolisoturit siinä mukana. Vain pieni joukko pääsee rantautumaan Japaniin, mutta heidän sotaretkensä on tuomittu epäonnistumaan, sillä japanilaisilla sotilailla on helppo työ tuhota heikentyneiden mongolisotilaiden vähäiset rivit.
Creative Assemblyn tuottamassa pelissä historian kirjat kirjoitetaan uusiksi ja valtava hirmumyrsky ei iskekään mongolien laivastoon. Näin mongolisotilaat pääsevätkin rantautumaan Japanin maaperälle täysissä voimissaan ja Japanin valloittaminen voi alkaa.
Shogun: Total War – The Mongol Invasion on alkuperäisen Shogun: Total Warin lisäosa, joka vaatii alkuperäisen Shogun: Total War -pelin toimiakseen. Pelisarjaa tuntemattomille kerrottakoon, että Shogun: Total War lisäosineen on strategiapeli, joka jakautuu kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa harjoitetaan vuoropohjaista strategiaa tietyn alueen – esimerkiksi Japanin – kartalla siirrellen omia joukkoja paikasta toiseen. Mikäli omat- ja vihollisjoukot sattuvat osumaan samaan paikkaan eikä kumpikaan osapuoli peräänny, tuloksena on taistelu, jolloin siirrytään reaaliaikaisen strategian maailmaan johdattamaan omaa armeijaa voittoon vihollisjoukoista.
Shogun eroaa muista strategioista myös siinä, että ruudulla palloilee saman aikaisesti jopa tuhansia yksittäisiä sotilaita. Mikä parasta, pelimoottori on toteutettu niin hyvin, että vähänkään uudemmat koneet pyörittävät isoimpiakin taisteluita ilman pätkimistä ja muita hidasteluja. Tästä pitäisi muidenkin pelitalojen ottaa oppia.
Mutta sitten itse lisäosan kimppuun. The Mongol Invasion sisältää neljä uutta kampanjaa, jotka sijoittuvat mongolien ja japanilaisten välisiin konflikteihin. Käytännössä tehtävänä on joko valloittaa Japani tai puolustaa sitä. Kunnon lisäosan tapaan peliin on lisätty myös uusia yksiköitä sekä aivan uusi joukkio, jotka ovat tietysti mongoleja. Jotta pelaaminen ei loppuisi kesken, on mukana myös tukuttain historiallisia taisteluita, joissa vuoropohjainen strategia jätetään väliin ja taistellaan yksittäinen taistelu vihollista vastaan.
Mongoleiden joukkojen perusta ovat erilaiset hevosmiehet. On hevosella ratsastavia jousimiehiä sekä järeästi varustettua ratsuväkeä. Mongolien jalkaväkeä edustavat keihäsmiehet sekä vartiosotilaat. Lisäksi mongolien armeijaan kuuluvat Thunder-bomberit sekä Korean Skirmish -joukot. Skirmisherit käyttävät aseinaan heittokeihäitä, joiden kantama ei ole kovin pitkä, mutta tehoa niistä löytyy. Thunder-bombereiden aseena on eräänlainen kranaatti, joka heitetään lingolla vihollisarmeijan sekaan. Kranaatit ovat todella tehokkaita, mutta Thunder-bombereiden kranaatit tekevät pahaa jälkeä myös omille joukoille, mikäli omat sotilaat ovat liian lähellä räjähdystä.
Japanilaiset ovat saaneet neljä uutta yksikköä: Kensait, ninjat, naginata-ratsumiehet sekä jalkajousimiehet. Kensait ovat legendaarisia miekkamiehiä, jotka pelissäkin ovat todella tehokkaita ja ikäviä vastuksia. Ninjat ovat parhaimmillaan erilaisissa väijytyksissä. Ninjojen avulla myös linnojen valtaaminen on helpompaa, koska ninjat pystyvät avaamaan vihollislinnan portin päästäen muut joukot rynnimään linnan sisälle. Naginata-ratsumiehet ovat lähes identtisiä normaalin ratsuväen kanssa, eroina ovat ainoastaan hieman paremmat hyökkäysominaisuudet, mutta huonommat puolustusominaisuudet. Myöskään jalkajousimiesten ja normaalien jousimiesten eroa ei tunnu olevan juuri lainkaan.
Mongolien joukot ovat huomattavasti japanilaisia tehokkaampia, sillä hevosilla ratsastavat jousimiehet pystyvät helposti ampumaan muutaman nuolikuuron vihollisen niskaan, paeta hieman, ampua uudelleen, paeta jne. Kun vihollinen lopulta pääsee pääjoukon luo, ovat sen rivit harventuneet jo huomattavasti ja omat soturit hoitavat homman yleensä kotiin. Muutenkin mongolit tuntuvat peittoavan japanilaiset melko selvästi.
The Mongol Invasionissa erilaiset taktiikat ja yksiköiden tunteminen voivat nousta arvoon arvaamattomaan, sillä taitava strategi voi voittaa huomattavasti suuremman vihollisarmeijan, mikäli hän osaa käyttää hyväkseen korkeuseroja, metsien tarjoamaa suojaa ja oikeita joukkoja jokaista vihollisjoukkoa varten. Esimerkiksi hevosmiehet ovat jousimiesten kauhu ja korkealta kukkulalta ampuessaan jousimiehet saavat huomattavan edun kylväessään kuolemaa lähestyvän jalkaväkijoukon niskaan.
Myös tietokone tuntuu olevan hyvin koulutettu, sillä sekin osaa käyttää maaston suomia etuja sekä sijoitella joukkonsa järkevästi. Tarkoitan lähinnä sitä, että jousimiehet eivät seiso jalkaväen edessä vaan toisinpäin, jolloin pelaajan on käytännössä tapettava ensin jalkaväki ja siirryttävä sitten jousimiesten kimppuun, joka tietysti antaa jousimiehille mahdollisuuden ampua lähestyvää vihollista ja tukea siten taistelussa olevaa jalkaväkeä. Vuoropohjaisessa osuudessa tietokone pelaa ihan järkevästi siirrellen joukkoja niin, että parhaimmillaan pelaajalle voi tulla hätä omien joukkojen jäädessä pahasti alakynteen. Mongoleilla pelatessa Kublai Khan lähettää kuitenkin sen verran paljon lisäjoukkoja, että suurempaa hätää ei pääse syntymään ja Japanin valloitus sujuu melko helposti.
Pelin käyttöliittymä on kaksiteräinen miekka. Kartalla pelattava vuoromoodi kaipaisi ainakin jonkinlaisen napin, josta saisi siirryttyä yksiköstä toiseen. Nykyisellään on mahdotonta tietää, onko joukkoa jo liikutettu. Tietokoneelle on annettu pientä etua, sillä pelaaja siirtää omia joukkojaan aina ennen tietokonetta. Yleensä tästä koidu kovinkaan suurta harmia, mutta joskus toivoisi, että omia joukkoja saisi liikuttaa tietokoneen jälkeen. Kun siirrytään itse taisteluihin, paranee käyttöliittymä huomattavasti. Joukkojaan voi käskyttää monipuolisesti ja erilaisten hyökkäysmuodostelmien tekeminen hoituu käden käänteessä.
Kuten edellä jo mainitsin, pelin grafiikkamoottori on todellinen mestariteos. Vaikka ruudulla jylläisi pari tuhatta sotilasta, peli pyörii ilman minkäänlaisia hidasteluja, vaikka alla olisi vähän vanhempikin mikro. Vaikka grafiikka itsessään ei ole mitään maailman kauneinta, on se silti omiaan tämän kaltaiseen peliin. Ne vähäiset äänetkin ovat pääosin loistavia. Taisteluissa kuuluu sapelien kalina ja sotilaiden huudot. Muutenkin äänimaailma jättää itsestään positiivisen vaikutelman.
Kokonaisuutena The Mongol Invasion on hienosti toteutettu lisäosa. Mongolien joukoilla pelaaminen tuo peliin uusia ulottuvuuksia ja massiiviset taistelut ovat edelleen mukavaa seurattavaa. Myös pelin vaikeustaso on kohdallaan. Helpoimmalla vaikeustasolla hommat hoituvat ilman suurempia paniikkitilanteita, mutta mitä vaikeammalla vaikeustasolla pelataan, sitä enemmän haastetta The Mongol Invasion tarjoaa.
Mikäli alkuperäinen Shogun: Total War löytyy jo pelikaapista, on The Mongol Invasion -lisälevyn ostaminen todella suositeltavaa. Muidenkin kannattaa kokeilla peliä mahdollisuuksien mukaan, sillä Total War jatko-osineen on kerrassaan loistava peli. Jos kokeilun jälkeen peli ei kuitenkaan iske, ei rahojaan kannata tuhlata Mongol Invasioniin, koska se alkuperäinen Shogun: Total Warkin on pakollinen hankinta, jotta Mongol Invasionia pystyy pelaamaan.