Digital Devil saga heittää pelaajan Serph-nimisen sankarin saappaisiin monimutkaisten juonikiekuroiden keskelle. Peli on suoraan jatkoa edelliselle sarjan pelille, ja juonesta sekä varsinkin hahmoista on hankala ottaa selvää, jos ensimmäisen osan tapahtumat eivät ole edes jotenkin selvillä. Sankarit ovat eräänlaisia luotuja demoneita, ja ensimmäisessä osassa Serph ja kumppanit etsivät tarunhohtoista Nirvanaa. Toisessa osassa selviää, ettei Nirvana olekaan sitä mitä odotettiin.
Pelaajan ohjastamilla hahmoilla on sekä ihmis- että demonimuoto. Jälkimmäistä käytetään useimmiten taisteluissa. Ottelut ovat vuoropohjaisia, eivätkä juuri poikkea muiden roolipelien kaavasta. Pahisdemonien heikkouksien löytäminen on usein elintärkeää, sillä oikeilla iskuilla pelaaja saa ylimääräisiä vuoroja. Taistelun lopussa jaetaan tuttuun tapaan kokemuspisteet, rahat ja joskus jopa muutama hyödyllinen esine.
Pelkästään kokemuspisteiden kerääminen ei kuitenkaan tee hahmoista voittamattomia super-taistelijoita, vaan avuksi tulee mantrakartta, joka muistuttaa hieman Final Fantasy kympin sphere grid -systeemiä. Sen avulla pelaaja pystyy kehittämään hahmojaan haluttuun suuntaan. Mantrojen aktivointi maksaa, eikä niitä opita automaattisesti, vaan hahmojen täytyy kerätä tarpeeksi mantrapisteitä taisteluista päästäkseen käsiksi uusiin kykyihin. Systeemi on tarpeeksi simppeli ja toimii kelvollisesti.
Hahmoja voi siis kehittää vapaasti oppimaan minkälaisia kykyjä tahansa ja suunnitelmallisuus on usein kaiken A ja O, sillä varsinkaan loppupomot eivät tunne heikkoa pelaajaa kohtaan lainkaan armoa. Turhautuminen on lähellä, jos samalle vastukselle häviää useamman kerran, mutta voittofanfaarin vihdoin soidessa ahertaminen palkitaan.
Pelin luolastot ovat liian hidastempoisia ja samoissa paikoissa täytyy ravata turhan usein. Luolastot eivät myöskään ole lainkaan omaperäisiä. ”Nappi siellä, toinen täällä ja ovi avautuu” -tekniikalla juoksennellaan huoneesta toiseen, kohdataan vihollisia, avataan arkkuja ja niin edelleen. Lopuksi kohdataan tietysti isompi vastus, jonka kaaduttua on vuorossa ostosreissu kaupungilla ja jutustelua kumppaneiden kanssa.
Grafiikka näyttää, että Playstation kakkosesta irtoaa vielä puhtia. Musiikit tuovat fiilistä taisteluihin, mutta luolastoissa ja kaupungeissa kappaleet ovat hieman latteita.
Digital Devil Saga 2 on tiukkaa roolipelihaastetta janoaville kelpo paketti. Ensimmäiseen osaan ihastuneille kakkososa on tietysti pakkohankinta. Kömpelyydet siellä täällä estävät kuitenkin nousun PS2:n roolipelitarjonnan kärkijoukkoon.
Tuomio: Jos roolipelinälkä on suuri, käänny Digital Devil Sagan puoleen
