EA teki Need For Speed -pelisarjalleen juuri sen, mitä pitikin: toinen tiimi laitettiin tekemään arcade-henkisempää poliisit vastaan rosvot -ajelupeliä, ja toinen rata-autoiluun keskittyvää Shift-pelisarjaa. Shift on edennyt nyt toiseen osaansa, ja edistystä on tapahtunut ihailtavan paljon.
Peli alkaa edeltäjänsä tavoin pienellä ajokokeella, jonka aikana voi määrittää itselleen sopivat ajoavustustoiminnot. Aivan huippurealistiselle tasolle ei asetuksia voi missään vaiheessa säätää. Se voi joillekin pelaajille olla suurikin miinus. Autoja on myös vähemmän kuin kilpailevissa peleissä, mutta se sopii pelin toiminnallisempaan ideaan.
Suurin uudistus on pelattavuudessa ja etenkin kuvakulmassa. Perinteisellä auton takaa kuvatulla kameralla voi toki yhä pelata. Uusi kuvakulma ajokypärän sisältä on kuitenkin silkkaa rautaa. Grafiikka on todella nättiä, ja etenkin törmäyksiin on panostettu: kamera oikein nautiskelee romusta ja romuraudasta aina kolarin yhteydessä. Tämä ei välttämättä edistä vastuullista ajamista, mutta onpahan hienoa.
Pelaaminen on yhä iloinen sekoitus realismia ja arcadea, paino tosin sillä arcadella. Kurveissa perä heittää tyylikkäästi. Tekoälykuskit ovat ennennäkemättömän aggressiivisia, tai sitten sokeita: heillä on tapana ajaa kurveissa kylkeen kiinni. Yritä siinä sitten ohjata, kun tekoäly painaa ulos radalta. Tällaista vuorovaikutusta on kuitenkin kaivattu jo pidemmän aikaa, ja aggressiivisuus tuo radalle tunnelmaa.
Uratila on jälleen se tärkein kisamuoto, ja menestymällä saadaan uusia ja nopeampia autoja käyttöön. Kisoissa erilaisista suorituksista, kuten ohituksista, saa kokemuspisteitä, joiden avulla voi hankkia vaikkapa uusia autoja. Ei sinänsä mitään uutta, mutta kaikki toimii tasaisen varmasti. Need For Speed Pursuitista tuttu Autolog-toiminto on myös mukana. Se on ehdottomasti positiivista: pelaaja voi jatkuvasti nähdä, millaisia kierrosaikoja kaverit ovat pelissä ajaneet.
Autopelien arvottaminen alkaa olla tätä nykyä vaikeaa. Kaikissa peleissä on uratila, jossa yleensä edetään pitkälti samalla tavalla. Eroja on vähän. Shift 2 Unleashed on kuitenkin etenkin radalla hienon tuntuinen, ja sopii vähemmän realistisen kisailun ystäville kuin kaasu pohjaan. Suurin miinus on kuitenkin siinä, että autot ovat pelissä autoja, eivät yksilöitä. Ajokokemuksesta puuttuu se jokin.
