Kauhua ja räiskintää – siinä hyväksi todettu yhdistelmä pelille. Parhaimmillaan niistä syntyy FEAR:n ja Resident Evilin kaltaisia mestariteoksia, jotka tarjoavat kotisohvan perukoille hyytävää tunnelmaa höystettynä loistavalla pelattavuudella. Huonoimmillaan niistä syntyy sellaisia törkeän huonoja räiskintöjä kuin Shellshock 2: Blood Trails. Tämä luomus kuuluu niiden harvojen pelien joukkoon, jota oppii pelatessaan vihaamaan.
Shellshock 2:n parhaat hetket sijoittuvat ensimmäiseen viiteen minuuttiin. Nämä muutamat hetket sisältävät jännittävän tarinan alun ja sen autuaan tietämättömyyden siitä, mitä tuleman pitää. Pelin tapahtumat sijoittuvat Vietnamin sotaan, jossa tehdään myös outoja kokeita. Näiden kokeiden ansiosta pelaaja joutuu taistelemaan sissien lisäksi hirviöitä vastaan. Kauhuelementtejä sisältävässä tarinassa olisi siis potentiaalia, mutta…
Ensimmäisten hetkien jälkeen tarina lässähtää pahasti, ja huonosti suunnitelluissa kentissä ryntäilylle ei löydy järkevää motivaatiota. Vihollisten tekoäly ei olisi herättänyt huomiota ensimmäisten Doomien aikoihin, kentät ovat valitettavan selkeitä putkia, ja kontrollit ovat kerrassaan kamalat. Vaikka vastustajat ovat jättäneet aivonsa kotiin, ei seinää pienempiin kohteisiin meinaa osua sitten millään. Shellshockin kehittäjät ilmeisesti odottavat, että pelaaja on valmis totuttelemaan millimetrin tarkkaan tähtäämiseen, joka on kaupan päälle vielä jähmeää. Revi siitä sitten pelaamisen iloa. Kun viholliset vielä tuntuvat osuvat sankariin noin sadan prosentin tarkkuudella, ei hommassa tunnu olevan mitään järkeä.
Pelin visuaalinen anti on parhaimmillaankin vanhahtavaa. Hahmomallit ovat kaukana nykypäivän standardeista, ja pelattavuus on täyttä Ö-luokkaa. Äänimaailma puolestaan on mitäänsanomattoman keskivertoa. Ei siis totaalisen huonoa, mutta ei hyvääkään.
Vaikka monet asiat voitaisiin tehdä vieläkin huonommin, ei Shellshock 2:a pelatessa voi kuin itkeä. Jos pelimaailman viimeiset vaihtoehdot olisivat Shellshock 2: Blood Trails ja Pikku-Pasin seikkailut huppelispuppelis-maassa, ei jälkimmäisen valinta olisi välttämättä huono ratkaisu.
PÄÄSTÖTODISTUS
Xbox 360:n huonoimpia pelejä
