Shaun Palmer's Pro Snowboarder

08.02.2002

Kun sain Shaun Palmer’s Pro Snowboarderin käteeni, iski silmääni yhdennäköisyys Tony Hawk Pro Skaterin kanssa. Tämä ei ole mikään ihme, sillä ovathan tuotteet ”sisarpelejä”. Tony Hawkeista vastannut Vicarious Vision ei kuitenkaan tehnyt Shaun Palmer’s Pro Snowboarderia, vaan Activision laittoi homman hieman tuntemattomamman Natsume -pelistudion harteille. Natsumen aiempia duuneja on kuitenkin kohtalaisesti onnistunut Tony Hawk 2:n GBC-versio, joten aivan kylmiltään Natsumen pojat eivät hommaan joutuneet. Miten lumilautailupelin kääntäminen Game Boy Advancelle sitten onnistui? Sitä selvitellään seuraavassa.

Shaun Palmer’s Pro Snowboarderin perusperiaate on suora kopio Tony Hawkista. Pelaajan on kerättävä pisteitä, tehtävä oikeita temppuja oikeissa paikoissa ja kerättävä radan varrelta löytyviä kirjaimia saadakseen sponsoreita. Kun sponsoreita on tarpeeksi avautuu pelaajan käyttöön pelin kolme lukittua lumilautaa sekä alussa lukitut radat. Peli on jaettu kolmeen eri osaan, joita pystyy pelaamaan sekä yksittäisinä kisoina, että uramoodina. Freestylessä pelaajan tehtävänä on erilaisten temppujen ja tehtävien suorittaminen, joissa onnistuminen tuo pelaajan taakse lisää sponsoreita. Jokaisella radalla on viisi eri tehtävää, joista kaksi on erilaisia pistetavoitteita (pro- ja sickscore) sekä yksi kirjainten metsästysprojekti. Muut tehtävät vaihtelevat kentästä riippuen.

Palmer X -moodissa kilpaillaan kolmea Game Boyn ohjastamaa laskijaa vastaan tavoitteena päästä maaliin ennen muita. Jälleen kerran menestyksestä palkitaan sponsoreilla. Kolmas moodi on nimeltään Superpipe, jonka nimi pitäisi kyllä olla Halfpipe, sillä kyseisessä pelimoodissa lasketaan puhdasta halfpipeä pitkin tehden erilaisia temppuja ja temppukomboja, joista pitäisi kerätä mahdollisimman paljon pisteitä.

Vaikeustasoltaan Freestyle ja Superpipe ovat keskinkertaisia, mutta Palmer X:ssä menestyminen on todella vaikeaa, koska GBA:n ohjastamat lautailijat tuntuivat aina vetämään joko hirveän loppukirin tai muuten vain täydellisen laskun. Käytännössä homma vaikuttaa jo epäreilulta, kun GBA-laskijat vain paahtavat ohi vaikka pelaajankin lautailija kulkee niin kovaa kuin laudasta irti saa. Palmer X:n ongelmana on myös se, että taitoa ei tarvita ollenkaan, vaan parhaaseen menestykseen pääsee opettelemalla lyhimmät reitit ja parhaat ajolinjat.

Superpipe (halfpipe) on pelin parasta antia. Lumikourussa laskeminen ja temppujen tekeminen on yksinkertaisesti mukavaa puuhaa, ainakin jonkin aikaa. Freestyle ja Palmer X ovat puolestaan epäonnistuneita ja hermoja raastavia kökkömoodeja. Kumpaakaan pelimoodia ei yksinkertaisesti jaksa pelata paria laskua pidempään ja Tony Hawkin kaltaisesta vetovoimasta on jäljellä vain kaukainen muisto.

Löytyyhän Palmerista myös moninpeli, mutta siinäkin pääsee kisaamaan vain superpipessä. Voittajana on se, joka keräsi enemmän pisteitä. Erillistä moninpeliä varten työstettyä pelimoodia ei pelistä löydy.

Pelattavuudessa jatketaan samaa tahtia pelimoodien kiinnostavuuden kanssa. Takaapäin kuvattu superpipe on toimii myös kontrollien kohdalta parhaiten. Temput ovat suhteellisen yksinkertaisia tehdä ja muutenkin paketti pysyy kasassa. Isometrisestä kuvakulmasta kuvatut Freestyle ja Palmer X -moodit eivät puolestaan loista myöskään pelattavuuden osalta. Itse asiassa melkein kaikki on pielessä lähtien korkeuserojen epäselvyydestä ja jatkuen aina huonoon kenttäsuunnitteluun ja kankeisiin kontrolleihin.

Pelin audiovisuaalinen antikaan ei tarjoa mitään hurraamisen aihetta. Animaatiot ovat jotakuinkin kunnossa, mutta muilta osin grafiikat ovat vanhahtavia eikä GBA:n tarjoamia mahdollisuuksia ole hyödynnetty. Äänipuolella päähuomion vie karu taustamusiikki ja hikiset äänitehosteet. Lyhyesti sanottuna peli näyttää ja kuulostaa kammottavalta.

Shaun Palmer’s Pro Snowboarder on loistava esimerkki miten voi käydä, kun firma yrittää rahastaa tietyllä tuotteella. Shaun Palmerin snoukkapeli kun on ilmiselvä yritys siirtää Tony Hawk lumelle. Natsumen tekijäkaarti on kuitenkin epäonnistunut työssään totaalisesti, sillä pelin ainoa toimiva ominaisuus on Superpipe. Superpipeä jaksaa pelailla muutamia tunteja, muttei sekään kovin pitkäaikaista peli-iloa tarjoa. Koska peli on 80%:sti täyttä roskaa, on tätä vaikea suositella kenellekään. Shaun Palmer’s Pro Snowboarder tipahtaakin auttamattomasti huonoimpien GBA-pelien joukkoon.

Lisää luettavaa