Shadowrun on synkkään lähitulevaisuuteen sijoittuva verkkoräiskintä, jossa kyberteknologia kohtaa magian ja Counter-Striken. Kaksi joukkuetta taistelevat taikuuden hallinnasta: toinen osapuoli uskoo magian kuuluvan kaikille, kun taas toinen tiimi valjastaa muinaisia voimia megakorporaation hyväksi. Kumpikin on valmis vuotamaan viimeiseen veripisaraan viisiminuuttinen kierros kerrallaan.
Juuri taikuuden mukana olo rikkoo perusräiskintöjen muotin ja tekee Shadowrunista kiehtovan tuttavuuden. Pelaaja voi muuttua savuksi, kutsua loimuavia elementaaleja tai teleportata suoraan seinän läpi. Tekniikan avulla voi puolestaan etsiä vihollisensa lämpökameralla tai ampua tappavan tarkasti. Käytössä on vain kolme lokeroa eri kikoille, ja niiden yhdisteleminen on pelin ehdottomasti parasta antia.
Pelissä on ihmisten lisäksi myös muita rotuja, jotka on tasapainotettu heikkouksineen ja vahvuuksineen oikein hyvin. Haurailta haltioilta löytyy muita rotuja enemmän maagista energiaa ja ne paranevat itsekseen. Peikot ovat hitaita, mutta kestävät julmetusti rankaisua. Kääpiöt puolestaan neutraloivat magiaa ympäristöstään. Tiimin kasaaminen eri roduista ja varustekokoonpanoista on haaste itsessään.
On suorastaan rikos, että näin loistava konsepti ja hyvin hiottu tasapaino pilataan rusentavan huonolla toteutuksella. Pelityyppejä on hurjat kolme, ja kaikki ovat mielikuvituksettomia lipunryöstöjä ja joukkotappeluita. Karttoja on vain kourallinen ja niistäkin puolet on kutistettuja versioita isoveljistään. Kaiken lisäksi kentät ovat ahtaita kuin rutattu sardiinipurkki. Vaikka ympäristöstä löytyykin aina paljon suojaa ja lukuisia etenemisreittejä, postimerkin kokoiset rakennukset lähinnä ärsyttävät.
Tilannetta ei paranna surkea graafinen ilme. Kaikki haltiat ovat toistensa klooneja, peikot näyttävät tyhmiltä lehmiltä ja kääpiöt kuin sirkusnumerosta karanneita. Kiipeämistä ei ole animoitu ollenkaan ja juoksu näyttää hölkän ja ripaskan risteytykseltä. Liiturilla taas lennetään tönkkönä kuin seinäkukka vanhojen päivänä. Maagiset efektit ja ympäristöt ovat sen sijaan nättejä, minkä johdosta pelin muuten ruma ulkoasu lyö vieläkin pahemmin silmille.
Shadowrun olisi ollut erittäin hyvä peli viisi vuotta sitten, mutta nyt se on lähinnä jäänne vanhan koulukunnan pelisuunnittelusta. Shadowrunista kannattaa maksaa vain, jos on taktiikkaa arvostava kaveriporukka – sellaisella sakilla Shadowrun on ehdottomasti hintansa arvoinen. Muiden kannattaa vilkaista pelin demoa jottei joudu katumaan ostostaan katkerasti.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hiottua mutta hukattua potentiaalia
