Sivusuunnasta kuvattuja kaksiulotteisia hyppimis- ja ampumispelejä ei juuri enää näe. Xbox Live Arcadessa julkaistu Shadow Complex tuntuu samaan aikaan hyvin tutulta ja täysin erilaiselta kuin mikään muu, mitä nykyään voi konsolillaan pelata.
Peli perustuu scifikirjailija Orson Scott Cardin teokseen Empire. Card on tullut tunnetuksi erityisesti kiihkeänä homojen oikeuksien vastustajana. Pelin varsinainen käsikirjoittaja on kuitenkin sarjakuvamies Peter David. Tarina alkaa videopelien historian perinteisimmällä asetelmalla. Pahikset kidnappaavat sankarin tyttöystävän. Vain maanalaisen tukikohdan perusteellinen koluaminen voi hänet pelastaa. Pelin kerronnassa on monta näppärää ideaa, ja kliseiden käyttö lienee tahallista retroilua, mutta tunnelma on silti laimea.
Pelin hauskuus piilee loputtoman tuntuisen maanalaisen kompleksin tutkimisessa. Pelin maailma on kolmiulotteinen ympäristö, jossa sankari liikkuu kaksiulotteisesti vasemmalle, oikealle, ylös ja alas. Peli näyttää hyvältä, mutta joskus ärsyttää katsoa, kun viholliset kekkaloivat taka-alalla paikoissa, joihin pelaaja ei koskaan pääse. Pelatessa ajattelee pakostakin, että kaikki olisi niin paljon helpompaa jos vain pääsisi kurkkaamaan jostain noista takaseinässä olevista ovista. Onneksi peli avustaa tähtäämisessä, sillä muuten syvyyssuunnassa liikkuviin vihulaisiin olisi mahdoton osua.
Pelin päähenkilö on perinteinen tavallisen jamppa, josta seikkailun edetessä kuoriutuu supertaitava ninjakommando. Ensin pelaajalla on pyssy, vähän myöhemmin rynkky, kranaatteja ja lopulta hurja voimahaarniska, jolla jo kelpaakin rymistää eteenpäin. Kenttiin on ripoteltu erilaisia venttiilejä ja luukkuja, jotka saa auki vain oikeanlaisella aseella. Kun pelaaja saa aseen käsiinsä, voi vanhoja paikkoja tutkia uudestaan siinä toivossa, että jostain löytyisi vielä yksi power up.
Live Arcade -julkaisuksi Shadow Complex on laaja ja perusteellinen. Pelistä huokuu rakkaus vanhoja Metroid-meininkejä kohtaan. Tasaisin väliajoin eteen tulee jopa perinteisiä loppuhirviöitä, eli toinen toistaan isompia robottitankkeja ja muita härveleitä. Kentät on tehty huolella, ja tallennuspisteitä on tarpeeksi, että riskejä voi ottaa rauhassa ilman, että joutuu pelkäämään sitä, että joutuisi pelaamaan puoli peliä uudestaan.
Nähtäväksi jää tuoko Shadow Complex klassikkogenren uudistajana pomppimisräiskinnät uudelle vuosituhannelle vai onko se sittenkin pahainen kummajainen, lajityyppinsä viimeinen kuolinkorahdus.
PÄÄSTÖTODISTUS
ITSETIETOINEN METROID-FIILISTELY
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
