”Sam is back!” kajahtaa Kroatiasta, Croteamin päämajasta. Noin vuosi sitten julkaistu Serious Sam saa jatkoa, mutta riittävätkö Sam ”Serious” Stonen saappaat jatko-osaan?
Riittävät, vaikka muutamat mutalätäköt hieman menoa hidastavat. Serious Sam: The Second Encounter tarjoaa lisää sitä samaa, eli hurmeista räiskintää ilman hankalia puzzleja. Ja sitä samaahan riittää vaikka muille jakaa.
”No! No, not Egypt again!” Egyptiin ei sentään enää jouduta, mutta maapallolle kuitenkin. Ykkösosan lopussa Sam lähti matkaan avaruusaluksella, mutta matka avaruudessa päättyy pakkolaskuun. Pakkolaskun aiheuttaa tuntemattomien muukalaisolioiden ilkeä salajuoni, vakavalla tyylillä tietenkin.
Serious Samin hauskuus piilee yksinkertaisuudessa. Vihollisten lukumäärä on moninkertainen muihin 3D-räiskintöihin verrattuna, ja niiden ainoa tehtävä on tappaa tai tulla tapetuksi. Yleensä jälkimmäinen. Jokaisen kentän päätarkoitus on tappaa kaikki eteen ilmestyvät luonnonoikut. Ajattelua kuitenkin tarvitaan vihollisten tehokkaaseen ja mahdollisimman näyttävään teurastukseen. Aseiden oikeaoppisen käytön joutuu opettelemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun vastaan rymistelee ensimmäinen vihollislauma. Siis lauma, ei muutama yksittäinen piece-of-cake. Vastusta löytyy pienenpienistä sammakkomutaatioista aina isoihin, käveleviin robotteihin.
Esimerkiksi Minigun ja liekinheitin ovat pirullisen tappavia aseita pitkillä käytävillä. Molemmissa on kuitenkin ongelmansa: liekinheitin ei tapa vihollisia nopeasti ja minigun taas tuhlaa luoteja julmetulla tahdilla. Luotiystävällisempi vaihtoehto minigunille on Tommy-gun, jonka teho riittää useimpiin tilanteisiin. Muilla aseilla pätee sama yksinkertainen logiikka, mutta ammusten rajoitettu määrä pakottaa muuttamaan taktiikkaa paikoitellen.
Serious Samin juoni on siitä mielenkiintoinen, että se pitää otteessaan yllättävän hyvin. Kliseistä perustavaraa, mutta väliin ripotellut vitsit ja muu huumori keventää tunnelmaa juuri sopivasti. Eipähän ainakaan tarvitse lukea tekstejä monta kertaa ymmärtääkseen tapahtumat. Maailmankolkat tulevat taas tutuiksi, vakava sankarimme seikkailee Etelä-Amerikan laaksojen ja järvien ohella myös temppeleissä ja muissa mystisissä rakennuksissa.
”Good Morning Babylon!” Uudet kaksitoista kenttää ovat tarpeeksi vaihtelevia, mutta mukaan mahtuu tietenkin myös huonompia vaiheita. Varsinkin monet puun taakse piiloutuneet vihreät mönjäryökäleet ärsyttävät. Nämä pääpahis Mentalin kätyrit kun pitää yleensä sniputtaa hengiltä, mikä on joskus riskialtista ja aikaa vievää. Serious Sam: The Second Encounter eroaakin tyylillisesti edeltäjästään jonkin verran, vaikka perusidea onkin sama. Viimeiset kentät sijoittuvat keskiajalle, ja ne ovat pelin parhaimmistoa, vaikka muista kentistä tuttuja puzzleja ja erikoisempia kohtia ei niistä löydy. Aikaa kenttien kahlaamiseen menee vaikeustasosta riippuen noin kaksikymmentä tuntia.
Uusien kenttien lisäksi peliin ei ole juurikaan lisätty mitään. Muutama uusi vihollinen ja pari uutta asetta, siinä se. Uusista vihollisista mieleenpainuvin on kurpitsapää, jonka vinhasti pyörivän moottorisahan alle ei todellakaan kannata jäädä. Aseista jo aiemmin mainitut liekinheitin ja sniper-rifle ovat hyviä lisäyksiä, moottorisahan jäädessä aika turhaksi.
Musiikit ovat korkeaa tasoa. Erityisen mieleenpainuva on ensimmäisen suuren pääpahiksen kohtaaminen, jonka taustalla soi tykittävä rock. Pelin kolmen pääpahiksen aikana kuuluvasta musiikista vastaa kroatialainen metallibändi Undercode (http://www.undercode.org), ja hyvin on työ tehty. Remixatut instrumentaaliset versiot ovat upeita ja sopivat taisteluihin hyvin.
Pelimoottorina toimiva Serious Engine osoitti jo ykkösosassa pätevyytensä, ja kakkosessa käsitys vain vahvistuu. Grafiikka on kaunista ja pyörii lähes millä tahansa suhteellisen nykyaikaisella koneella. Pari sataa vihollista ei ole Serious Enginelle temppu eikä mikään. Tämä korostuu erityisesti moninpelissä, joka on nykyään puoli-pakko 3D-räiskinnöissä. Jo ykkösosasta tuttu yksinpelin co-op-moodi on mukana, kuten myös tavallisemmat pelitavat. Luonnollisesti muutama ihmispelaaja örmyjä vastaan taistelemassa on aivan omassa kastissaan hektisyys-astekoilla. Lähiverkko-hitti ainakin, sen verran kivaa homman luulisi olevan.
Moninpelaamista pääsee harrastamaan esimerkiksi CD:llä olevan Gamespy Arcaden avulla. Lagista on netissä jo aiemminkin valitettu, mutta minä en suurempia ongelmia huomannut. Serverit olivat välillä hieman disconnect-meiningillä, mutta kovin hälyttäviä ongelmia en huomannut. Jos pelin omat moninpelikentät eivät tyydytä, omaa luovuuttaan voi testata editoreilla, joilla on aikaansaatu useampiakin modeja Serious Samin kohtuulliseen modimaailmaan. Kaiken huipuksi samalla koneella voi pelata useampikin vakavamielinen pelaaja, joten Second Encounterin pullat ovat hyvin uunissa.
Pelin paras puoli on kuitenkin vielä mainitsematta. Vaikka ykkösosa oli Suomessa samanhintainen kuin muutkin pelit, USA:ssa pelin sai 20 dollarilla. Second Encounterin kanssa on menetelty toisin, sillä paketin kyljessä komeilee noin 30 euron hintalappu. Hinta/laatu-suhteesta on paha valittaa. Yksinkertaisesti sanoen Serious Sam: The Second Encounter on takuuvarmaa hupia kaikille aivottoman räiskinnän ystäville.