Sega Superstars Tennis

02.04.2008

Segan pelihahmot ovat suosittuja, vaikkei pelitalon tallista mitään Super Marion kaltaisia supertähtiä löydykään. Sonic-siili on Segan hahmoista kenties nimekkäin. Sega Superstars Tenniksessä pääsee pelaamaan kuudellatoista Segan pelimaailmasta tutulla hahmolla. Mukana on niin Sonicia, Jet Set Radiosta tuttua Ulalata kuin Super Monkey Balleista tuttuja apinoita.

Pelin kehittänyt Sumo Digital on viime vuosina tehnyt loistavan Outrun-autopelin lisäksi myös Virtua Tennis kolmosen, joten Sega Superstars Tennikseltäkin odottaa paljon. Valitettavasti toteutus on jäänyt puolitiehen. Toisaalta, ei peliä olekaan tehty realistiseksi tennispeliksi Virtua Tenniksen tapaan. Pelihahmot takovat palloja mailalla normaalin tenniksen tapaan, mutta kaikki on toteutettu todella arcademaisesti. Pelaajat voivat esimerkiksi lyödä erityisiä superlyöntejä, jolloin pallo lentelee kontrolloimattomasti puolelta toiselle. Jokaisella pelihahmolla on omat superlyöntinsä, mutta peruslyönneillä pärjää kuitenkin pitkälle.

Pelaaminen on valitettavasti todella tylsää puuhaa. Etenkin tekoälyä vastaan pelaaminen tuntuu sattumanvaraiselta. Monessa pelissä tulee tahkottua pari erävoittoa vastustajan voittamatta palloakaan, kunnes yhtäkkiä kone saa hurmoksen päälle ja ehtii jokaiseen palloon. Tämä on silkkaa fuskaamista ja nipistää peli-iloa pahasti.

Yksinpelikampanjassa ei muutenkaan ole oikein haastetta. Turnausmuodon pelaa läpi tunnissa. Pelin suurin tärppi onkin Superstar-pelimuoto, mutta valitettavasti sekin on puutteellinen. Pelihahmojaan ei voi kehittää millään tavoin, ja pelaaminen koostuu ainoastaan lyhyistä parin erän peleistä, jotka voitettuaan saa avatuksi uusia kenttiä ja haasteita.

Myös erilaisia, melko innottomia minipelejä on ripoteltu sinne tänne. Esimerkiksi Sonic-maailmassa pitää kerätä renkaita tennispalloja lätkien. Tämä on hauskaa puuhaa hetken aikaa, mutta variaatioita minipeleihin olisi kaivattu.

Sega Superstar Tennis on omituinen väliinputoaja. Se on huono tennispeli, eivätkä sen minipelitkään nostata kiinnostusta tarpeeksi. Kun puutelistaan lisää vielä tekoälyn huijaamisen, liian yksinkertaiset pelikontrollit, jatkuvat pienet lataustauot ja kauniit mutta tylsät kentät, on lopputuloksena suuri pettymys.

Tenniksen ystävien kannattaa hankkia mieluimmin vaikkapa Virtua Tennis 3. Minipelien ystävät taas saavat varmasti enemmän kiksejä vaikkapa netistä löytyvistä pikkupeleistä.

PÄÄSTÖTODISTUS
Liian helppoa tennistä liian yksinkertaisesti toteutettuna.