Amerikassa melkoista kansansuosiota nauttiva Scooby-Doo teki viime vuonna paluuta elokuvan ja juuri ennen joulua ilmestyneiden Gamecube- ja Playstation 2 -pelien muodossa. Ajoituksesta huolimatta jälkimmäiset eivät pohjaudu Sarah Michelle Gellarin ja Rowan Atkinsonin tähdittämään leffaan, vaan ne hyödyntävät tyylillisesti alkuperäistä piirrossarjaa. Ratkaisu on onnistunut, sillä lisänimellä Night of 100 Frights kulkeva paketti on viihdyttävää pelattavaa.
Pelin tarina saa alkunsa, kun Scooby-Doo saapuu ystävineen melkoisesti kummitustaloa muistuttavan kartanon pihalle. Rakennuksessa asustellut hullu tiedemies on kadonnut ja tilalle on ilmestynyt täydellinen kauhukabinetti zombieita ja kummituksia myöten. Niinpä ei olekaan yllätys, että muutaman hetken jälkeen kaikki paikalle saapuneet ihmiset jäävät erilaisten ansojen vangiksi. Sankarin rooli lankeaa jälleen kerran sekopäiselle ja pelkurimaiselle Scooby-Doo�lle, jolla on edessään tasohyppelyn muotoon valettu seikkailu.
Pohjimmiltaan peli on rakennettu tuttuakin tutummista aineksista. Lyhyet kentät koostuvat pääasiassa loikkimisesta ja koirankeksien keräilystä. Hommaa vaikeuttavat omia vartiokierroksiaan tekevät hirviöt, ammuskelevat patsaat, kohtalokkaat piikkikuopat ja muut vastaavat elementit. Kovin suurta vaaraa näistä ei kuitenkaan ole, sillä lopullinen kuoleminen on pelissä mahdotonta. Sen sijaan liian moneen hirviöön törmääminen säikäyttää Scooby-Doo�n pahanpäiväisesti ja palauttaa tämän takaisin kentän alkuun. Samoja tilanteita saa siis kokeilla niin monta kertaa kuin sielu sietää.
Perinteisiä aineksia on kuitenkin onnistuttu hyödyntämään epätavallisen hyvin. Pelintekijät ovat kunnostautuneet etenkin kenttäsuunnittelussa, joka saa kekseliäisyytensä ansiosta klassisetkin tilanteet tuntumaan mielenkiintoisilta. Mukaan on myös ujutettu muutamia uusia ideoita ja jonkin verran piilotettuja bonuksia. Lisäksi pelin elinikää lisäävät sieltä täältä löytyvät keksinnöt, jotka antavat Scooby-Doo�lle erilaisia erikoiskykyjä. Esimerkiksi lapiolla voi etsiä kukkapenkeistä hyödyllisiä esineitä, lampunvarjostimella piiloutua liian tuttavallisilta hirviöiltä ja kypärällä rikkoa erinäisiä esineitä ja esteitä.
Valitettavasti hyvin rakennettu seikkailu kompastuu kalkkiviivoilla siihen, että lähes kaikkea on tarjolla liian vähän. Peli on käyty lävitse noin viidessä tunnissa ja kaikkien bonusten kerääminenkin onnistuu muutaman illan aikana. Hauskoja erikoiskykyjäkin olisi ollut mukava nähdä enemmän, sillä mukaan mahtuneesta tarjonnasta päätellen ne olisivat voineet olla erittäin mielenkiintoisia.
Lisenssipeleille tyypilliseen tapaan Night of 100 Frights kärsii myös muutamista pelattavuus-ongelmista. Näistä ehdottomasti kiusallisin on tiettyihin paikkoihin pultattu kamera, johon ei ohjaimen avulla voi vaikuttaa lainkaan. Pelintekijöiden valitsemat kuvakulmat ovat nimittäin kaukana ihanteellisista. Pahimmillaan ne johtavat tilanteisiin, joissa Scooby-Doo�n on hypättävä eteenpäin näkemättä laskeutumispaikkaa lainkaan. Muutamassa paikassa kamera saattaa myös käännähtää yllättäen kesken ilmalennon, jolloin hyppy suuntautuu helposti ohi aiotusta kohteesta. Kontrollipuolella vastaavia ongelmia ei sentään esiinny, vaan virtuaalikoira tottelee ohjaimen komentoja mallikkaasti. Hiipimisestä on tosin tehty tarpeettoman monimutkaista, sillä se vaatii toisen liipaisimen ja Z-napin painamista samanaikaisesti.
Graafisesti peli on varsin onnistunut kokonaisuus, vaikka se ei tarjoakaan mitään suuria taide-elämyksiä. Sarjakuvamainen tyyli on käännetty 3d-muotoon erinomaisesti ja mukaan on ripoteltu hauskoja yksityiskohtia. Lopputulos on hyvin piirrossarjamainen ja sitä on ilo katsella. Äänipuolella toteutus on keskinkertaisempaa, mutta silläkin on omat hetkensä. Varsinkin muutamissa kohdissa kuultava taustanauru sopii pelin tunnelmaan ja yleisilmeiseen erinomaisesti.
Alkuperäisellä Scooby-Doo �sarjalla ei taida Suomessa olla yhtä legendaarinen maine kuin Yhdysvalloissa. Niinpä Night of 100 Frightsin saattaa jäädä täällä täysin vaille kohderyhmänsä huomiota. Tämä on sinänsä valitettavaa, sillä lyhytikäiseksi jäävästä tarjonnastaan huolimatta tulokas edustaa lisenssi-tasohyppelyiden parhaimmistoa. Kokeneiden peliharrastajien kannalta julkaisusta ei ole juurikaan iloa, mutta perheen pienimmille Scooby-Doo voi olla varteenotettava vaihtoehto lukuisten Disney-julkaisuiden joukossa.
