Salt Lake 2002

23.02.2002

Kuluvan vuoden talviolympialaiset ovat poikineet sarjan olympialaispelejä, joista tällä kertaa on käsittelyssä Game Boy Advance -versio. GBA:n Salt Lake 2002 suhteen odotukset eivät enää hiponeet taivaita, sillä PC-version tyylipuhdas mahalasku ei luvannut muillekaan versioille kovin ruusuista tulevaisuutta. Olikin hyvä, että odotukset olivat varovaisia, sillä GBA:n Salt Lake on uskollinen PC-versiolle ainakin sen mahalaskun osalta.

Salt Lake 2002 sisältää kuusi lajia, mutta näistä vain yksi onnistuu yllättämään positiivisesti. Yllättäjä onkin todellinen yllättäjä, sillä paketin ehdottomasti paras laji on curling. Curling on se laji, jossa kaksi joukkuetta liu’uttaa kiviä jään päällä ja pari äijää putsaa jään epätasaisuuksia kiven edestä. Kiviä heitetään kilpa-alueen toisessa päässä olevaan pesään ja kierroksen loputtua pisteet kerää se joukkue, jonka kivi tai kivet on lähimpänä pesän keskipistettä. GBA:n curlingissa kivet heitetään pysäyttämällä ”voimamittari” haluttuun kohtaan ja kierteen tekeminen hoidetaan käyttämällä jään ”putsaajia”. Pieninä annoksia curling on toimivaa viihdettä, mutta vähänkään pidempi pelirupeama laskee innostusta nopeasti.

Curlingin jälkeen lajien taso laskeekin nopeasti. Lumilautailu, pujottelu ja syöksylasku ovat käytännössä identtisiä muutamia pikkueroavaisuuksia lukuun ottamatta. Myös lajien ongelmat ovat samoja, johtuen lajien käyttämästä enginestä. Ongelmia lajeissa riittääkin ja niistä suurimmaksi nousee äärettömän huono kuvakulma. Pelaajaa kuvataan isometrisestä kuvakulmasta, joka on hyvä vaihtoehto, mutta kamera on aivan liian lähellä pelihahmoa. Pelissä ei käytännössä näe yhtään eteenpäin ja seuraavien porttien löytäminen on täyttä arpapeliä. Edes ruudun alareunassa olevasta nuolesta ei ole juurikaan apua. Kuvakulman takia näiden kolmen lajin pelattavuus hipoo nollaa ja pelaamisen ilosta ei ole tietoakaan.

Kun huonoista kuvakulmista on päästy eroon, on aika siirtyä hyppäämään mäkeä. Mäkihypyssä on valittava sopiva tuulirako, ponnistettava mahdollisimman lähellä hyppyrin keulaa. Sen jälkeen on lennettävä mahdollisimman pitkälle pitämällä ruudulla oleva mittari mahdollisimman lähellä sen keskikohtaa. Mikäli luoja suo, päättyy hyppy vielä kauniiseen alastuloon. Vaikkei mäkihypyssä mitään suurempia ongelmia olekaan, ei se silti kiinnosta muutamaa hyppyä pidempään. Syynä tähän lienee tunnelman puuttuminen. Hyppeleminen nimittäin tuntuu kilpailemiselta tiettyä pisterajaa eikä muita kilpailijoita vastaan.

Mitalisijojen ulkopuolelle jäädään myös kelkkailussa. Kelkkailun tavoitteena on pitää yläreunassa näkyvä piste(pelaajan kelkka) mahdollisimman lähellä optimiajolinjaa, joka näytetään toisella pisteellä. Homma on suhteellisen helppoa, mutta hauskaa se ei missään tapauksessa ole.

Salt Lake 2002 ei loista myöskään visuaalisesti. Grafiikat ovat keskinkertaisia, paikoitellen jopa huonoja. Varsinkin kelkkailu kärsii suttuisista grafiikoista, sillä seuraavan mutkan havaitseminen on turhan vaikeaa ja siten aikaa kuluu hukkaan. Äänimaailma ei periaatteessa ole kovin huono, mutta tämä johtuu lähinnä siitä, että ääniä ei pahemmin ole. Musiikkia löytyy vain valikoista ja yleisökään ei pahemmin mekasta. Urheilusuorituksen aikaiset äänet ovatkin lähinnä suksista lähteviä suhinoita ja vastaavia.

Kokonaisuutena GBA:n Salt Lake 2002 on samanlaista roskaa kuin pelisarjan muille alustoille tehdyt versiot. Tosin GBA:ta ei pelasta edes moninpeli. Jälleen kerran saamme todistaa, että lisenssi ei tee pelistä hyvää, vaan myös toteutukseen on panostettava ja Salt Lake 2002 kaatuu nimenomaan onnettomaan toteutukseen.