Olympialaiset ovat jo käynnissä ja Eidos on julkaissut ATD:n kehittämän Salt Lake 2002 -pelin, joka onkin kuluvan vuoden talviolympialaisten virallinen peli. Talviurheilulajit ovat olleet PC:llä hyvin harvinaista herkkua, joten peli keräsikin paljon mielenkiintoa toimituksen keskuudessa. Kun paketti oli revitty auki ja peli asenneltu koneelle, iski todellisuus päin näköä. Salt Lake 2002 ei ollutkaan kaikkea sitä mitä siltä etukäteen toivottiin.
Salt Lake 2002 sisältää kuusi talviurheilulajia, jotka ovat miesten syöksylasku, pujottelu, freestyle-hypyt, K120 -mäen mäkihyppy, kahden miehen kelkkailu sekä parisuurpujottelu lumilaudoilla. Meille suomalaisille Salt Lake 2002:n lajit eivät siis ole kovin tuttuja mäkihyppyä ja kovasti suosiotaan nostaneita alppilajeja lukuun ottamatta. Tuttujen lajien puuttuminen ei kuitenkaan ole kovin suuri menetys, sillä pelien toteutuksessa löytyy paljon toivomisen varaa. Itse asiassa miltei kaikki enemmän tai vähemmän pielessä.
Pujottelu on todella yksinkertaista, yhdestä napista tehdään jyrkkiä käännöksiä ja siinä sivussa käännellään laskijaa. Käytännössä homma on todella pelkistettyä ja helppoa, varsinkin kun kone ei edes rankaise portin missaamisesta, vaan heittää pelaajan suoraan portin eteen, eikä aikaakaan mene hukkaan. Lisäksi pujotteluratoja on vain yksi ja sekin on todella lyhyt. Syöksylasku on puolestaan huomattavasti vaikeampaa ja tässä lajissa porttien ohittaminen tarkoittaa hylkäystä. Vauhdin tuntua syöksystä löytyy ihan mukavasti, mutta hitaiden kontrollien takia laskijan kontrollointi on vaikeaa.
Alppilajien jälkeen siirrymme freestyle-hyppyihin, joissa pelaajan tehtävänä on ohjata ruudulla heiluva pikselinainen komeaan ilmalentoon, jonka pitäisi vielä päättyä tasapainoiseen alastuloon. Aluksi on valitettava suoritettava hyppy. Mitä vaikeamman hypyn pelaaja valitsee, sitä paremmin hypystä saa pisteitä. Kun hyppääjä lähtee ilmalentoon, on pelaajan painettava oikea-aikaisesti ruudulla näkyviä näppäimiä ja näppäinyhdistelmiä, jolloin hyppääjä tekee valitun hypyn mukaisia liikkeitä. Mikäli pelaaja painaa vääriä näppäimiä rokotetaan hypyn tyylipisteitä armotta. Freestyle-hyppyjen vaikeusaste on sopivalla tasolla, sillä helpoimmat hypyt onnistuvat toinen käsi selän takana, mutta vaikeimmissa hypyissä näppäimiä joutuu hakkaamaan ihan tosissaan.
Suomalaisille tutuin laji lienee mäkihyppy, joka Salt Lake 2002:ssa on todella pelkistettyä. Ensin odotetaan sopivaa tuulirakoa, otetaan vauhtia, ponnistetaan mahdollisimman läheltä hyppyrin nokkaa, ilmassa pyritään pitämään sukset oikeassa asennossa ja lopuksi tehdään alastulo. Hypyssä pärjää kolmella näppäimellä, yhdellä lähdetään liikkeelle, ponnistetaan ja tehdään alastulo. Suksien asentoon vaikutetaan kahdella napilla. Mäkihyppy onkin ponnetonta eikä peli-ilo säily paria hyppyä kauempaa.
Pelin ainoa näpytystä vaativa laji on kelkkailu, jossa alkuvauhti hankitaan hakkaamalla action-buttonia niin maan perkeleesti. Alkuvauhtien oton jälkeen ohjaillaan kelkkaa ja se onkin todella helppoa. Vaikeustasosta riippuen pelin voi läpäistä tekemättä juuri mitään, mutta vaikeimmalla vaikeustasolla kelkan joutuu viemään äärirajoille mikäli mielii voittaa hirmuista vauhtia kaahanneet tekoälykelkkailijat. Myös kelkkailun hupikerroin on vähäinen, sillä yksi lyhyt rata ei ole omiaan viihdyttämään pelaajaa muutamaa laskua kauempaa.
Viimeisenä lajina otetaan käsittelyyn lumilautailijoiden parisuurpujottelu, jossa kaksi lautailijaa taistelee toisiaan vastaan pyrkimyksenä ehtiä maaliin ennen vastustajaa. Lumilautailussa kontrollit ovat hitaita ja sen takia lumilautailusta menee tuntuma. Tämäkin laji on parin, jos niinkään monen, laskun huvia.
Kuten edeltä selviää, ei peli ole kovinkaan loistavasti toteutettu. Mikään laji ei kiinnosta muutamaa yritystä pidempään ja ohjattavuuskin on pielessä miltei lajissa kuin lajissa. Myös grafiikka on rumaa ja yksityiskohtia ei ole juuri nimeksikään. Ainoa plussa grafiikoiden suhteen tulee urheilijoiden animaatioista, jotka ovat kohtalaista tavaraa. Äänipuolella jytää ihan kivat musiikit, mutta muuten jatketaan pelin muiden osa-alueiden viitoittamalla linjalla. Jotain hyvää peliin tuo sentään moninpeli, sillä kaverin kanssa pelaaminen on paikoitellen ihan hauskaakin.
