Tällä kertaa Tiltissä tutustutaan varsin mielenkiintoiselta kuulostavaan S.W.I.N.E:n, jossa joulukinkut nousevat sotapolulle ja hyökkäävät jänisten hallitsemaan Porkkanamaahan. Siat vastaan jänikset -asetelma kuulostaa jo itsessäänkin hassulta, joten oli oletettavissa, että peliä ryhditettäisiin runsaalla huumorilla. Näin ei kuitenkaan ole, sillä suuri osa pelin vitseistä tuntuu olevan väkisin väännettyjä ja vain aniharvat jutut jaksavat nostaa suupielet ylöspäin.
Pelin tarina on jotakuinkin seuraava. Elokuun kolmantena päivänä sikojen kansallisarmeija ylittää Porkkanamaan rajan Kenraali Rautahampaan johdolla. Kahdessa viikossa siat etenevät porkkanamaan pääkaupunkiin tuhoten kaiken tieltään. Yllätyshyökkäyksen takia jänisten armeija oli sioille vain suupala, mutta nyt jänikset ovat saaneet kokoon sissijoukon, joka lähtee tekemään heikentämään vihollista tuhoamalla heidän sotilaskohteistaan. Sodan lopputulos on siis vielä avoin. Valloittavatko siat Porkkanamaan vai onnistuvatko jänikset ajamaan valloittajat tiehensä? Pallo on sinulla.
S.W.I.N.E:ssä pelataan siis joko jänisten tai sikojen puolella. Molemmille roduille on luonnollisesti tehty oma kampanja, kaneilla se on kahdentoista- ja sioilla kymmenen tehtävän mittainen. Jos yksinpeli ei vielä riitä, voi LANissa tai netissä harrastaa moninpeliäkin, jota pakettiin on sullottu neljän pelimoodin ja muutaman kymmenen kentän verran.
Vaikka kyseessä onkin reaaliaikastrategia, ei tähän peliin sisälly ollenkaan rakentamista tai resurssien keräämistä. Yksiköitä nimittäin ostetaan tehtävistä saaduilla strategiapisteillä, joita saa mm. tehtävien suorittamisesta ja vihollisyksiköiden tuhoamisesta. Uusia yksiköitä voi ostaa tehtävän alussa tai tehtävän aikana, mutta valtavaa sadan tankin armeijaa ei saa käyttöönsä missään vaiheessa, vaan vihollisjoukot on tuhottava noin kymmenestä ajoneuvosta koostuvalla iskuryhmällä.
Erilaisia ajoneuvoja pelistä löytyy 24 kappaletta, näistä puolet on jänisten ja puolet sikojen. Sotakalusto on strategiapeleistä tuttua kamaa, mukana on siis nopeita, mutta tehottomia tiedusteluautoja, raskaita panssarivaunuja, vielä raskaampia panssarivaunuja ja löytyypä pelistä muutama lentokonekin. Pelin teemaan nähden yksiköt ovat varsin mielikuvituksettomia, jota voi pitää pienenä miinuksena. Yksi juju ajoneuvoissa kuitenkin on. Ne nimittäin kuluttavat polttoainetta sekä ammuksia, eikä liene kovin vaikea arvata mitä tapahtuu, kun toinen (tai molemmat) näistä tarpeista loppuu. Tätä varten pelistä löytyy trailereita, joista saa ladattua lisää ammuksia, polttoainetta tai energiaa. Trailereita on kuitenkin vedettävä hinausauton perässä, sillä traileri ei liiku itsestään. Trailerit tuovat peliin uuden strategisen elementin, sillä varsinkin myöhemmät tehtävät ovat käytännöllisesti katsoen mahdottomia suorittaa ilman trailereiden tuomaa lisävoimaa.
Ennen kentän alkua ajoneuvoihin voi ostaa erilaisia päivityksiä, joiden avulla ajoneuvoon voi lisätä suuremmat mm. bensavarastot, miinaharavan tai vaikkapa paremmat suojat. Nämä päivitykset maksavat muutamia strategiapisteitä, mutta ne saattavat olla se voittajan ratkaiseva tekijä, joten niihin kannattaa kyllä panostaa.
Pelin vaikeustaso on melko helppo, sillä vastustajien tekoäly on erittäin typerää. Tekoälyn luotsaamat yksiköt saattavat esimerkiksi jäädä kököttämään paikalleen, vaikka niskaan sataisi tykistötulta. Vihollisilla on myös idioottimainen tapa hyökätä pelaajan kimppuun yksi, tai korkeintaan pari yksikköä kerrallaan, jolloin omilla joukoilla ei ole suurempia vaikeuksia tuhota yksinäisiä vihollisajoneuvoja. Omien joukkojenkaan tekoälyssä ei ole kehumista. Käskyt eivät aina mene perille ja suuremmissa ”ajoneuvoruuhkissa” yksiköillä tuntuu olevan uskomattomia vaikeuksia päästä etenemään paikasta toiseen. Moninpelinä homma on tietysti astetta mukavampaa, sillä ihmispelaajan päästä tulevat strategiat ovat usein huomattavasti monipuolisempia kuin tietokoneen tarjoamat haasteet.
Pelin käyttöliittymä on varsin kelvollinen ja yksinkertainen. Ruudun alareunasta löytyvästä valikosta löytyy kaikki tarpeelliset toiminnot, mutta kovin usein valikkoonkaan ei tarvitse turvautua, sillä hiiren klikkailulla pääsee jo pitkälle. Kamerakulmasta johtuvia ongelmia ei pelissä esiinny, sillä kameraa voi pyöritellä täydet 360 astetta. Pienimuotoinen zoomailu ja korkeuskulman vaihtokin onnistuu.
S.W.I.N.E:n parhaimpiin osa-alueisiin lukeutuu todella tyylikäs grafiikka. Maastot, partikkeliefektit ja ajoneuvotkin ovat varsin tyylikkään näköisiä, mutta tyylikäs grafiikka vaatii veronsa konetehojen muodossa. Minimivaatimukset täyttävällä koneella pystyy kyllä pelaamaan, mutta kovin sulavaa pelikokemusta on tällöin turha odottaa.
Äänipuolellakaan ei ole suurempaa valittamista. Pelin kehittäjät ovat ainakin omasta mielestään saaneet kuningasidean laittamalla jänikset puhumaan englantia ranskalaisella aksentilla, kun taas sijat vääntävät englantia saksalaisittain. Natsisikojen ja ranskalaiskanien molotus ei syystä tai toisesta innosta kovin pitkään, vaikka osa pelin kommenteista ihan hauskoja onkin. Pelin muut äänet ovat keskivertoa kamaa. Tykkien pauke kuulostaa siltä miltä pitääkin ja ajoneuvotkin kuulostavat ihan tarpeeksi aidoilta.
S.W.I.N.E pyrkii selvästi olemaan humoristinen reaaliaikastrategia, mutta huumoriosuus on jäänyt pahasti puolitiehen, kuten myös suuri osa pelillisistä ominaisuuksista. Pelin idea on kyllä hyvä, mutta vaikeustason helppous ja tehtävien yksitoikkoisuus, vievät peliltä viimeisen terän. Loppupeleissä S.W.I.N.E on parin illan viihdettä, eikä yhtään sen enempää.