Neljä vuotta sitten julkaistu Runaway: A Road Adventure oli virkistävä poikkeus seikkailugenressä. Letkeällä asenteella, komeilla piirroselokuvamaisilla grafiikoilla ja helpolla käyttöliittymällä varustettu peli sisälsi vauhtia ja vaaratilanteita, avaruusolentoja ja artefakteja, konnia ja kaunottaria sekä tietysti rutkasti huumoria.
Pitkään odotettu itsenäinen kakkososa, The Dream of the Turtle alkaa lentokoneen pakkolaskulla viidakkoon. Päähenkilö Brianin tyttöystävä Gina pakenee laskuvarjolla ja katoaa kuin maan nielemänä. Brian lähtee etsimään kadonnutta kultaansa turistisaarelta, jonka armeija on julistanut poikkeustilan alaiseksi. Hiljalleen avautuvaan vyyhteen sotkeutuu myöhemmin myös merirosvoja, vakoojia ja Alaska. Outoja tapahtumia ja kummallisia henkilöitä siis riittää.
Ikävä kyllä tätä sekametelisoppaa ei ole kerrottu kovinkaan kiinnostavasti. Tapahtumapaikat ja juonenkäänteet tuntuvat irrallisilta, eikä stereotyyppisessä henkilökavalkadissa ole montaakaan mieleen jäävää hahmoa. Huumori onnistuu kukkimaan välillä hersyvästikin, mutta enimmäkseen pysytellään väkinäisen puolella. Tunnelmaa syö myös rasittavan huono ääninäytteleminen. Etenkin päähenkilön repliikit poikkeuksetta yli näyttelevän intomielen saisi sotkea suohon kivisin kengin.
Tilannetta ei juurikaan paranna kapeakatseinen pelisuunnittelu. Paria poikkeusta lukuunottamatta pelin ongelmat ovat tavarapohjaisia kikkailuja. Pulmat vaativat ikävän usein ei-niin-loogista seikkailupelilogiikkaa ratketakseen, mikä johtaa kaikkien mukana roikkuvien esineiden yhdistelemistä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kunnes ratkaisu mäihällä löytyy. Toisinaan eteen tulee toinenkin ääripää: pelaaja äkkäisi ratkaisun pulmaan heti, mutta voidakseen edetä haluamallaan tavalla pitää ensin kahlata läpi välivaiheita, koska ne nyt vaan pitää käydä läpi.
Marinoista huolimatta Dream of the Turtle on kelvollinen seikkailupeli. Sen käyttöliittymä on ihastuttavan yksinkertainen ja grafiikkojen piirroselokuvamainen pirteys saa raavaankin miehen itkemään ilosta. Pelin ongelmanratkonta vain on niin pahasti ajastaan jäljessä, että se välillä turhauttaa tosissaan, eikä epämääräiseksi haahuamiseksi jäävä tarina jaksa kiinnostaa riittävästi. Kokonaisuus jää selkeästi plussan puolelle, mutta on sääli, ettei ensimmäinen Runaway-peli saanut arvoistaan jatko-osaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kohtalainen seikkailupeli, joka jää armotta ensimmäisen osan varjoon
