Seksi myy, se on jo kauan sitten todettu fakta. Pelimaailmassa ensimmäinen todellinen seksisymboli oli Lara Croft, mutta Lara nousi esiin erinomaisen pelin myötä. Nykyään etenkin Japanin suunnalla pelikehittäjät tuntuvat olevan pahimmassa teini-iässä kompuroivia poikia, jotka kuvittelevat, että pikselitissit ja -peppu ovat hyvän pelin tae. Rumble Roses XX osoittaa kuitenkin jälleen kerran, että näin ei ole.
Rumble Rosesissa itä kohtaa lännen. Anime-hengessä toteutetut pirtsakat pimut käyvät toistensa kimppuun wrestlingin merkeissä. Matsit koostuvat siis näyttävistä liikkeistä, eikä näyttävyydestä tingitä muutenkaan. Valtava määrä pieniä yksityiskohtia ja tarkat animaatiot herättävät taistelijat henkiin. Myös painipaikat on viimeisen päälle suunniteltu. Tältä seuraavan sukupolven pelin pitääkin näyttää.
Valitettavasti Rumble Roses XX on kaukana siitä, miltä seuraavan sukupolven pelin pitäisi tuntua. Lyönneissä ja muissa liikkeissä tulee aivan käsittämättömiä huteja. Lisäksi taistelijat kävelevät kehässä kuin etana nakkikioskin ohi. Pelaaminen on kankeaa, tahmeaa ja touhu alkaa toistaa itseään vain parin tunnin jälkeen.
Hyvällä tarinamoodilla olisi voitu pelastaa jotain, mutta Rumble Rosesin juonikuviot jättävät miettimään, kuinka pahasti tarinamoodista vastanneet tahot ovat päänsä pienenä lyöneet. Yksi tyttö on cowboy ja toinen kuin ilotalosta repäisty hutsu. We want kunnon tarinaa pojat, ei ne yksittäiset ottelut ja pikselipuskurit riitä edes vapaapainin yksinpelissä – eteenkin kun pelattavuus on mitä on!
Kaiken kaikkiaan on aika vaikea löytää yhtään hyvää syytä Rumble Roses XX:n hankkimiselle.
