Total War -pelisarjan jäsenet kuuluvat strategiapelien terävimpään kärkeen. Pelit sekoittavat samaan pakettiin reaaliaikaista taistelua ja vuoropohjaista valtakunnan hallinnointia. Taisteluissa ottavat yhteen tuhansien sotilaiden kokoiset armeijat, joten kerrankin voidaan hyvällä syyllä puhua eeppisistä taisteluista.
Rome: Total War on perusteiltaan edeltäjiensä kaltainen, joten pelisarjaa aiemmin tahkonneet tuntevat olonsa kotoisaksi. Toki mukaan on tullut uusia ominaisuuksia ja monia elementtejä on viety pari askelta eteenpäin. Näkyvin uudistus on luonnollisesti siirtyminen muinaisen Rooman aikaan. Mukana on parikymmentä kansakuntaa, jotka eroavat toisistaan sotilasyksiköidensä osalta. Kun yhdellä on hyvä jalkaväki, luottaa toinen nuolisateiden voimaan ja kolmas voi vyöryttää taistelukentälle kunnioitusta herättäviä elefantteja.
Uuden pelimoottorin myötä taistelut ovat aiempaa komeampia. Massiivisten armeijoiden väliset konfliktit ovat jo itsessään komeaa katsottavaa, mutta entistä paremmat hahmomallit ja hiottu animaatio saavat suun messingille. Itse taistelut eivät sen suurempia yllätyksiä tarjoa. Oman armeijan ryhmittäminen tilanteen mukaan on edelleen tärkeää ja avain voittoon on oikeiden yksiköiden käyttö tiettyjä vihollisyksiköitä vastaan. Voittoisa kotikenraali osaa tehdä myös väijytyksiä ja hyötyä ympäristöstä.
Valtakunnan kehitys ja isolla kartalla seikkailu on aiempaa helpompaa, mutta silti peli on edeltäjäänsä monipuolisempi myös valtakunnan hallinnan osalla. Rome: Total War on siis matkalla kohti vuoden parhaan strategiapelin pystiä.
