(Kuva: D3 / Torus Games / Rise of the Guardians)
Leffoissa pyörivä Rise of the Guardians eli Viisi legendaa on tehokkaasti laskelmoitu lasten satu. Joulupukki, Pääsiäispupu, Pakkasukko, Hammaskeiju ja Nukkumatti suojelevat lapsuuden viattomuutta kaikelta pahalta. Heitä tarvitaan, kun mörkömäinen pahis Pitch uhkaa tuhota lasten uskon kaikkeen hyvään. Hittileffasta tehdään tietysti rahastusmielessä lisenssipeli, joka, yllätys yllätys, on ihan hirvittävää roskaa.
Pelaaja ohjaa yhtä viidestä legendasta pitkin pieniä ja staattisia kenttiä, joiden nurkista pamahtaa ilmoille Pitchin kätyreitä. Nämä hirviöt ovat varjomaisia painajaisia, jotka uivat suoraan sankareiden iholle. Monsterit ovat epäselviä mustia möykkyjä, joiden hyökkäykset ovat myös epäselviä mustia möykkyjä. Yritä siinä nyt ajoittaa väistöliikkeitä, kun toinen imee elinvoimaasi mystisesti vain olemalla vieressä.
Toisaalta se ei haittaa, sillä pelaajan ei tarvitse edes väistää. Jokaisella sankarilla on jykevä hyökkäysrepertuaari, joka vain tehostuu kokemuksen myötä. Joulupukki lyö miekallaan, Pääsiäispupu viskoo bumerangeja ja Nukkumatti ruoskii. Koska taisteleminen on pelin ydin, jotenkin toivoisi, että se olisi toteutettu hyvin. Näin ei tietenkään ole.
Lähitaistelussa tähtääminen on epätarkkaa, sillä viholliset ovat epäselviä. Kauempaa tapahtuvat hyökkäykset osuvat automaattisesti, joten taisteluissa pärjää sillä, että pysytään kaukana ja hakataan hyökkäysnappia. Ainoa haaste tulee siitä, että sormi tuppaa väsymään. Vihollisia tulee nimittäin ihan törkeitä määriä: yhtä pikku tonttua suojellessa saattaa joutua teilaamaan reippaat pari sataa varjomörköä.
Sekaan on viskattu seikkailullisia elementtejä, eli pelaaja voi tutkia kunkin legendan kotikontuja aarteiden toivossa. Kentät on jaettu todella pikkuruisiin alueisiin, joista toiseen siirryttäessä peli lataa juuri sen verran, että ärsyttää. Peli myös hauskasti pistää kaikki äänet päällekäin. Samaan aikaan voi siis soida junnaava taustamusiikki ja aarteen löytämiseen liittyvä fanfaari. Tämän päälle kahden eri sankarin onelinerit ja viiden eri hyökkäyksen suhinat. Kakofonia käy korville.
Rise of the Guardiansia voi pelata nelinpelinä, mutta miksi kukaan haluaisi? Peli on myrkkyä.
ARVOSTELIJA
JORI VIRTANEN
PLUSSAT
VIISI ERILAISTA SANKARIA
PELIÄ EI OLE PAKKO PELATA
MIINUKSET
SEKAVA JA KÖMPELÖ
ÄÄNTEN JATKUVA KAKOFONIA
EPÄSELVÄT VIHOLLISET, TYLSÄ TAISTELU
PÄÄSTÖTODISTUS
Lisenssipelien kurjaa mainetta ylläpitävä jöötti.