Rise of Nightmares -pelin julkaisija Segalle pitää nostaa hattua. Yhtiö ottaa ison haasteen pyrkiessään sovittamaan tarinavetoisen zombimäiskinnän koko kehon Kinect-ohjaukseen.
Oli vain ajan kysymys, milloin Kinectiä käytettäisiin myös tarinavetoisemmissa seikkailupeleissä. Segan pioneeripeli menee kuitenkin pieleen joka osa-alueella. Hyvin yksinkertaisen tarinan yhdistäminen suoraviivaiseen zombimätkintään ei toimi. Tarina on keinotekoinen, kulunut ja yksioikoinen. Toisinaan jopa kiusallinen.
Kinect ei myöskään taivu zombi-iloitteluun. Ohjaimen tarkkaa liikkeiden tunnistamista on kyllä käytetty pelissä hyväksi monipuolisesti. Pelaajan tulee kääntyillä, kumartua, kävellä ja juosta. Jos hyvin käy, myös iskeä ja huitoa zombeja, osoittaa asioita, availla ovia ja välissä seisoa hiljaa paikallaan, jotta iso paha zombie ei huomaa. Askeleen ottaminen markkeeraa kävelemistä ja isomman harppauksen pitäisi pistää pelihahmoon enemmän vauhtia. Kuulostaa helpolta ja intuitiiviselta, mutta käytännössä se on epänormaalia ja kankeaa. Toisinaan juokseminen ei toimi, ei vaikka itkisi. Tällä on kriittisiä seuraamuksia tarinavetoisessa pelissä, jossa vuorovaikutusongelmat voivat johtaa paikalleen jämähtämiseen tai vähäisenkin pelimotivaation kuolemiseen.
Rise of Nightmares -pelissä vuorovaikutus on yhtä aikaa epätarkkaa ja turhankin herkkää. Päähenkilö Josh juoksee kuin humalassa päin seiniä. Joskus hän kävelee taaksepäin, vaikka tarkoitus olisi kiirehtiä hullun tiedemies Victorin perässä ja pelastaa vaimo Kate. Sama toistuu, kun yrittää taistella hitaasti kohti raahustavia zombeja vastaan. Kamera heiluu sinne tänne. Se on kuitenkin pieni ongelma, koska zombeista ei ole varsinaista vastusta pelaajalle. Viimeisetkin koukuttavuuden ja jännityksen rippeet karsiutuvat kuitenkin vuorovaikutuksen ongelmiin.
Pelin edetessä taistelusta tulee vähän hauskempaa. Matkan varrelta voi kerätä erinäisiä aseita, ja zombit muuttuvat piirun verran haastavammaksi.
Kinect-pelissä tarinavetoisuus on mielenkiintoinen haaste, mutta ainakaan zombimäiskinnässä se ei toimi. Tarinaa on vaikea kuljettaa eteenpäin ilman välianimaatioita, mutta niiden katsominen tuntuu television edessä seisovasta pelaajasta typerältä. Kankeus korostuu kun tarina on ohut.
Rise of Nightmares on audiovisuaalisena kokemuksena keskinkertainen, tarinankerronnaltaan hyvin heikko ja Kinectin hyödyntämisen suhteen monipuolinen. Kokonaisuus ei toimi, ei sitten millään. Hyvien kauhupelien tarjoaman hyytävän tunteen ja adrenaliinipurskeiden sijaan Rise of Nightmares tarjoaa pitkästymistä ja turhautumia.
TESTATTU
XBOX 360
ARVOSTELIJA
SONJA KANGAS
PÄÄSTÖTODISTUS
Keho-ohjauksella toimiva zombimäiskintä jää suutariksi.
