Erinomaisen Rise of Nationsin jatko-osa Rise of Legends on siinä mielessä hämmentävä reaaliaikanaksuttelu, ettei se seuraa lajityypin perinteitä kovin tarkasti. Tällä kertaa keskitytään kolmeen mielikuvitusrotuun, joiden otteita seurataan eri kampanjoiden kautta.
Fantasiamaailma asettaa käsityskyvyn välillä koville, mutta hyvällä tavalla. Esimerkiksi Vincin sotakoneet ja kaupungit ovat riemastuttavia insinööritaidon näytteitä, jotka hengittävät höyryvoimaa ja klonksuttavat käydessään, kun taas Alin-rotu on visuaalisesti erittäin kaunis ja näyttävä leijuvine kaupunkeineen ja mystisine sankarihahmoineen. Kolmas rotu, Cuotl, hyödyntää raakaa voimaa, mutta on vastapainoksi hidas.
Jokaisen rodun edut ja haitat tulevat nopeasti esiin taisteluissa: Vinci panostaa tukikohtiin ja tutkimukseen, Cuotl hyökkää pienemmällä yksikkömäärällä mutta suuremmalla voimalla, ja Alin kevyellä mutta lukumäärältään massiivisella sotakoneistolla.
Yksinpelissä hieman kömpelöä juonta kannattelee pelimaailman omaleimaisuus. Pelin huonointa antia onkin äänimailma. Ääninäytteleminen on erityisen huonoa eikä tehosteissakaan päästä lähelle visuaalista näyttävyyttä.
Ikävä kyllä pelin tekoäly ei anna kovin kaksista vastusta lajityypin tuntevalle pelaajalle: vihollinen ei toimi aggressiivisesti vaan jää usein puolustusasemiin, jolloin pelistä tulee tylsää mättämistä. Onneksi tehtävät vaihtelevat keskenään jonkin verran.
Löysän tekoälynsä vuoksi Rise of Legendsin puhti loppuu ennen aikojaan, vaikka muussa toteutuksessa olisi ainesta parempaankin.
Tilt.tv:n päästötodistus: Komeaa katsottavaa, surkeaa kuunneltavaa.
