Trion Worldsin Rift on virkistävä poikkeus uusien massiivimoninpelien joukossa, vaikka se tallaakin tuttuja polkuja. Rift ei pohjaa lisensseihin vaan tarjoaa pelaajille uuden fantasiamaailman. Se on tuhoon tuomittu Telara, jonka pelastamiseksi kaksi keskenään vihoittelevaa osapuolta kilvoittelee aikaa ja lohikäärmeitä.
On tietenkin totta, että pelin tarina voisi olla kopioitu suoraan World of Warcraftista tai Aionista. Muussakaan sisällössä ei ole hirveästi enempää uusia ajatuksia. Tästä huolimatta peli toimii hyvin yksinkertaisen sujuvuutensa ja pelattavuutensa ansiosta. Peliin on kerrankin onnistuttu kopioimaan esikuviensa hyvät puolet eikä suurimpia heikkouksia Peruskaavan onnistunut viilaus tekee pelaamisesta hauskaa ajanvietettä. Ja kerrankin peli julkaistaan osapuilleen valmiina ilman pahoja beta-vaiheen ongelmia. Ne ovat viime vuosina vaivanneet useimpia verkkopelejä vielä pitkään julkaisun jälkeen.
Riftissä pelaaja astuu jumalille uskollisten Guardianien tai teknomagiaan turvaavien Defiantien riveihin. Kummatkin haluavat pelastaa maailman ulottuvuusrepeämiltä ja
lohikäärmeiltä. Molemmat kuitenkin uskovat vastapuolensa konstien vain pahentavan tilannetta. Kummallakin puolella taistelee tuttuun tapaan eri rotuja: Guardianien puolella
ihmisiä, kääpiöitä ja haltioita, Defiantien puolella synkhaltioita, pseudojättiläisiä tai arabivaikutteisia aavikkolaisia.
Pelin hahmomekaniikka sisältää muutamia uusia ideoita. Vaikka systeemi seuraakin osin aiemmista peleistä tuttua ”valitse hahmoluokka ja täydennä sitä erikoistumispistein” -kaavaa, Riftin malli tarjoaa pelaajalle paljon enemmän muokattavaa kuin yleensä. Pelaaja valitsee yhden neljästä perusluokasta: rosvo, taistelija, maagi, pappi. Erikoistumiset tarjoavat pelaajalle huimasti liikkumavaraa. Jokaisen hahmoluokan sisältä pelaaja saa valita useampia samanaikaisia rooleja. Maagi voi ryhtyä samanaikaisesti kuolleita manaavaksi necromanceriksi, tukiloitsuja heittäväksi archoniksi ja tulella leikitteleväksi pyromanceriksi. Jokaisella neljästä hahmoluokasta on kahdeksan alahahmoluokkaa joita pelaaja voi vaihdella ja mukauttaa. Mahdollisia erikoistumisvaihtoehtoja riittää siis vaativammankin pelaajan makuun.
Ikävä kyllä tämä ei riitä nostamaan Riftiä verkkopelien kärkikastiin. Vaikka pelissä ei ole juuri mitään valitettavaa tai erityisen epäonnistunutta, hahmon muokattavuutta lukuun ottamatta mikään ei nouse perustason yläpuolelle. Uusia ideoita on aivan liian vähän.
Esimerkiksi pelimekaniikaltaan Rift on World of Warcraftin suora kopio. Jopa näppäinvalinnat, peruskomennot ja ”tapa vielä kymmenen oravaa” -tyyppiset tehtävät on kopioitu suoraan WoWista. Vaikka suora aiemmista peleistä kopiointi tekeekin peliin uppoutumisen helpoksi, se tekee hallaa pelin koukuttavuudelle. Jopa pelin tarina on niin klisheinen ettei peli vedä mukaansa. Telara vaikuttaa samalta kuin sata muuta fantasiamaailmaa, Defiantien ja Guardianien kinailu on tuttua jokaisesta höttöfantasiasta, eikä pelimekaniikka tarjoa sujuvuudestaan huolimatta riittävästi uutta. Vakituisesti jotainmuuta verkkopeliä pelaavalle on hankala keksiä syitä vaihtaa Riftiin.
Tästä huolimatta peliä on vaikea tyrmätä: siinä ei ole mitään erityisemmin vialla. Grafiikat ovat ihan mukiinmeneviä, äänimaailma on valju mutta harmiton, ja peliin saa upotettua tunteja. Monessa muussa verkkopelissä alku on kivikkoista bugien kanssa taistelua. Lopputuomio: Ihan kiva.
PÄÄSTÖTODISTUS
Sujuva ja sulava verkkoroolipeli joka ei kuitenkaan tarjoa pelaajalle juuri mitään uutta.
ARVOSTELIJA
Mika Loponen
