Namcon alkuperäinen Ridge Racer on kilpa-ajopelien klassikko, ja vuosien vieriessä tämän arcade-sarjan kehitystä on voinut seurata eri konsoleilla. PSP:n Ridge Racer ilmestyi laitteen ensimmäisten pelien joukossa, ja tavanomaisuudestaan huolimatta se oli tervetullut tulokas uudelle konsolillle.
Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole oikeastaan edes Ridge Racerin jatko-osa, vaan pikemminkin hieman viilattu päivitys samasta pelistä. Ridge Racer 2:ta pelatessa herääkin nopeasti kysymys, miksi peli on ylipäätään julkaistu. Pelin mekaniikka, käyttöliittymä, ulkoasu ja kaikki muutkin pelin elementit ovat täsmälleen samoja kuin ensimmäisessä PSP:n Ridge Racerissä.
Pelin 42 rataa ovat kaikki ennestään tuttuja, ja puolet niistä on todellisuudessa vain toiseen suuntaan ajettavia versioita samoista radoista. Pelissä on yhteensä 62 autoa, joita pelaaja saa käyttöönsä tasaiseen tahtiin pelin edetessä. Pelistä löytyvät ennestään tutut World Tour, Arcade, Duel, Survival, Time Attack ja Wireless Battle -moodit. Ja aivan kuten edellisessäkin Ridge Racerissä, mukana on myös minipelinä alkuperäinen retro-Ridge Racer.
Ridge Racer 2 on teknisesti hyvin toteutettu, se näyttää hyvältä PSP:n laajakulmanäytöllä eikä ulkoasussa ja pelattavuudessa ole mitään varsinaista vikaa. Kaikesta huolimatta peli ei vain oikein iske. Toisiaan aivan liikaa muistuttavat radat ja puuduttavasti pumppaava euro-trance-tyyppinen taustamusiikki käyvät aivan liian nopeasti tylsiksi. Ongelma on siinä, ettei peli todellakaan tarjoa mitään uutta ykkösosaa pelanneille. Lisäksi se on kilpa-ajopeliksi ylipäätään aivan liian tasapaksu ja laimea.
Jos ensimmäinen Ridge Racer löytyy omasta pelikokoelmasta, kakkonen ei kykene tarjoamaan mitään perusteltua syytä hankkia tätä jatko-osaa. PSP:lle on tarjolla paljon parempiakin autopelejä.
Päästötodistus: Vain todellisille autopeli-addikteille
