Resonance of Faten lähtökohta on lupaava. Saasteet ovat vallanneet maailman ja ihmiset elävät korkeassa tornissa. Jotain menee pieleen, ja sankarikolmikko lähtee selvittämään asiaa. Pelin välianimaatiot ovat nättejä kuin karkkipussit. Valitettavasti alun roolipelimäinen henki muuttuu mielenkiintoisen alun jälkeen pelkäksi toiminnaksi.
Toiminta on kuitenkin suunniteltu niin hyvin, että se pitää otteessaan. Asetaisteluineen meininki on kuin suoraan John Woon elokuvista. Taistelualueet ovat tosin graafisesti kökköjä, mutta ajavat asiansa. Pelihahmojen aseita voi pelin edetessä viilata paremmiksi. Tämä tuo kuvioihin lisää syvyyttä. On yllättävän palkitsevaa saada aseeseensa uusi härpätin, joka parantaa osumatarkkuutta seitsemällä prosentilla. Myös hahmojen tasot nousevat roolipelityyliin pelin edetessä.
Pelin taistelut pistävät pelaajan todella koetukselle. Taistelut ovat monimuotoisuudessaan erittäin taktisia. Pelihahmot voivat tuottaa vastustajille kahdenlaista vauriota. Osuman saadessaan hahmot menettävät voimapisteitä – joita käytetään myös hyökkäyksissä.
Pelaaja saa jatkuvasti tasapainotella eri ominaisuuksien välillä ja miettiä, mitä tehdä. Mistä löytyy suojaa? Minkä taakse piiloutua? Mistä ampua vastustajaa? Ampuako ensin konetuliaseilla varustettuja jättirobotteja vai inhottavaa vauriota aiheuttavia koirahahmoja? Myös aseet pitää ottaa huomioon: kannattaako käyttää panssarin läpäiseviä luoteja metalliin verhoutunutta vihollista vastaan ja toivoa, että muut pelihahmot hoitelevat tavalliset palkkionmetsästäjät tavallisilla luodeillaan?
Pelistä siis löytyy taktisuutta, mutta vaikeustaso on niin korkea, ettei peliä voi varauksetta suositella aloittelevalle roolipelaajalle. Tallennuspaikkoja ei ole turhan usein. On hyvin turhauttavaa pelata puoli tuntia vain todetakseen, etteivät hahmojen taidot riitä loppupomon kukistamiseen. Tappion jälkeen pelaaja vetää saman puolituntisen uudestaan vain todetakseen, ettei se pahis edelleenkään kuole.
Pelin viehätys on sen sadistisessa taistelu- ja tallennusjärjestelmässä. Joko siitä pitää, tai sitä inhoaa. Systeemi haastaa yrittämään kaikkensa, mutta välillä se saa pelaajan raivon valtaan.
PÄÄSTÖTODISTUS
Taktiseen taisteluun keskittyvä roolipeli
– Jarkko Fräntilä