Gamecuben uusintaversio kuusivuotiaasta Resident Evilistä siirtää sarjan uudelle konsolille komeampana kuin koskaan mutta kulunein elkein. Resident Evilin tarina kuuluu nykypelaajan yleissivistykseen. Raccoon Cityn kaupunkia järkyttää raakojen kannibaalimurhien sarja, joita selvittämään määrätään kaupungin hampaisiin asti varustautuneet S.T.A.R.S.-erikoisjoukot. Kaupungin laitamien metsissä vainoavien paholaiskoirien hyökkäyksestä eloon jääneet pakenevat täpärästi yksinäiseen kartanoon. Turvapaikassa vaanivat uudet vaarat, sillä vapaaksi ryöstäytyneen bioaseen synnyttämät mutantit norkoilevat saalista jokaisen nurkan takana.
Pelattavana on kaksi hahmoa, joiden seikkailut eivät kuitenkaan eroa oleellisesti. Eliniältään Resident Evil onkin sarjan niukimpia, vaikka peliaikaa saa helposti tuhlattua täyden kymmentuntisen. Takakannen ”vaihtoehtoiset” loput, joissa peli on kuitenkin prikulleen sama, ja paria hassua bonusasua eivät ole vielä riittävä virike sahata identtisiä seikkailuja uudestaan ja uudestaan. Apureina roikkuvat sivuhahmot vaihtuvat, mutta ongelmat ja etenemisreitit ovat lähes yksi yhteen samat. Käytännössä suurin ero seikkailujen välillä on pahamaineinen kemiantehtävä ja se, että sankariparin rumemmalla puoliskolla pelatessa parhaat aseet antavat odottaa itseään loppuun.
Elokuvamaisesta kuvakulmasta toiseen sompailevat sankarit ratkovat yksinkertaisia avainpulmia, keräävät ammuksia ja kohtaavat tämän tästä vaappuvia zombeja ja ketterämpiäkin hirviöitä. Elävinä kuolleina käytävillä vaeltavien valkotakkien kauhistuttavat päiväkirjamerkinnät syventävät juonenkäänteitä ja tyrkyttävät päivänselviä vinkkejä kultalusikalla. Ykkösosassa pääsuunnittelija Shinji Mikamin hengellisenä esikuvana toimineen George A. Romeron zombileffojen henki on vahvimmillaan, kun jatko-osissa tyyli on lähestynyt yhä enemmän toimintaspektaakkelimaista splattermeininkiä.
Kuutiokäännös on enemmän uusi peli kuin Capcomin muilla pelikoneilla harrastama käännösrahastus. Gamecubella pahuuden tönöä on laajennettu lukuisilla uusilla ja laajennetuilla alueilla. Aivopähkinöiden ratkaisuja on muutettu ja uusia pulmia lisätty, jotta veteraanitkin pääsevät hieromaan älynystyröitään. Alkuperäisen PSX-pelin yksinkertaista selviytymistarinaa syvennetään uusilla sivujuonilla ja viittauksilla tuleviin peleihin.
Tunnelman luonnissa peli koplaa onnistuneesti kauhuleffojen luottokonsteja uhkaavista kuvakulmista valppaaksi saaviin äänitehosteisiin. Murua rinnan alle janoavat hirviöt vaanivat kaapeissa, jopa kylpyammeissa, ja rojahtavat ovista sisään. Laahustavat kalmot tarkasti mallintava grafiikkaa tekee visvaisista puistatuksista entistä luotaantyöntävämpiä. Ykkösessäkin pulssia nostanut haikalakohtaus jätti tällä kertaa pysyvän kammon vähänkin suurempia lammikoita kohtaan. Vaikka ikkunoista rojahtavia hirviöihin osaa jo varautua, shokki on taattu kun äänimaailma räjähtää hyytävään pauhuun ja vainajien vaikerrukseen.
Kuudessa vuodessa tekninen kehitys on ollut hurjaa, mutta pelattavuus on pitkälti entisenlainen. Kourallisen tavaroita nielaisevaa reppua on peli peliltä vaikeampi katsoa läpi sormien. Pitkät reissut varastokirstulla syövät peli-intoa jatkuvasti kun rojua kertyy yli kantokyvyn. Kätevin uudistus on loistavasti toimiva uusi ohjausmetodi, jossa oikean liipaisimen painallusvoimakkuus määrää kävelytahdin analogitikun ohjatessa suuntaa. Laahustavia zombeja vastaan ohjaus menettelee, mutta seinillä pomppivia kromosomisammakoita ja muita nopeampia puistatuksia vastaan on kiusallisen kömpelö. Oljenkortena tukalassa paikassa pelastus ovat kertakäyttöiset itsepuolustusvälineet, kuten korvakäytävään iskettävät tikarit tai kranaatit, jotka lyödään zombin kitaan ja räjäytetään matkan päästä käsiaseella. Vähemmän sotkuinen ja astetta tylsempi on mutantit tainnuttava sähköshokkilaite.
Zombit ovat ennen näkemätön kiusa jos niistä ei hankkiudu eroon huolella, sillä tovin kuolleen oloisina lojuneet vainajat palaavat henkiin väkivahvoina mutantteina. Nurkan takaa karjuen syöksähtävät superkalmot paitsi säpsäyttävät, myös tekevät kivuliasta jälkeä nyrkeillään. Sinne tänne sijoitelluista bensakanistereista tankataan juomaleiliin kerosiinia, joka liekittää kellistetyt vainajat hengiltä. Perinteisempi arsenaali kattaa tutut varusteet käsiaseesta ja haulikosta Magnumin ja kranaatinheittimen kaltaisiin posauttelijoihin. Ammuksia tarttuu mukaan juuri riittävästi, joten vihollisen ohi pujahtaminen on riskistä huolimatta suositeltava taktiikka. Hätätilanteissa auttavat monin eri tuloksin sekoitettavat yrtit ja ensiapusuihkeet.
Näkyvin muutos on pelin saama kasvonkahotus. Ykköosasta vuosien saatossa karissut tunnelma on palautettu aavemaisilla varjoilla ja upeasti animoiduilla taustoilla, joihin hahmot istuvat saumattomasti. Taivasalla riehuva ukkosmyräkkä ja kartanon valaisimet heittävät luonnollisia varjoja tunkkaisissa kamareissa. Kaikkialla paikkoja on terästetty ohuen usvan ja peilaavien lammikoiden kaltaisilla pienillä silauksilla. Resident Evil on kiistämättä vuoden tunnelmallisimpia ja graafisesti vaikuttavimpia pelejä.
Seikkailu juoksuttaa pelaajaan tuntikausia samoissa paikoissa ja ottaa pelillisesti pari askelta takapakkia uusimmista osista. Poissa ovat väistöliikkeet ja mahdollisuus tehtailla mielisiään ammuksia. Eräänlaiseksi korvike-Nemesikseksi ideoitu kuolematon kahlekammotus ei korvaa kolmososan luissa ja ytimissä hyytänyttä terminaattorihahmoa. Pelillisistä kangerteluista ja suoranaisista puutteista (Kuusi paikkaa tavaroille, haloo?) huolimatta pelin jaksoi kyntää läpi parissa yön pikkutunneille jatkuneessa täysistunnossa. Resident Evil kuhisee pikkuvikoja, mutta sitä ei voi kiistää etteikö uusintavisiitti kauhukartanoon olisi kutkuttava kokemus, vaikka jääkin parempien jatko-osien ja oman vanhanaikaisuutensa varjoon. Vanhoja muistoja on mukava verestää entistä komeammissa puitteissa.
Jatkossa kuutiokansaa hellitään käännöksillä sarjan kolmesta seuraavasta pelistä (RE2, RE3 ja RE:CV). Koko sarjan julkaisu on palvelus Cube-pelaajille, vaikka myöhemmissä peleissä tyytyminen onkin Pleikkarin perua olevaan grafiikkaan. Ensi vuonna luvassa on ensimmäinen uusi jatko-osa miesmuistiin. Resident Evil Zero seurailee avausseikkailun sivuhahmona nähtävän Rebeccan ja S.T.A.R.S:in huono-onnisen alpha-tiimin vaiheita ennen ykköosan tapahtumia. Seikkailun suurimpina uudistuksina sankarien välillä voi vuorotella vapaasti (ominaisuus avaa hurjia mahdollisuuksia kehittää luovia puzzleja) ja esineitä pudottaa mihin vain. Euroopassa RE0 ilmestyy vasta ensi vuonna.
