Uusin Resident Evil, Operation Raccoon City, palauttaa pelaajan vuoteen 1998 ja sarjan kakkososan tapahtumiin. Umbrella Corporation on lähettänyt pienen tiimin hakemaan G-viruksen seonneelta professorilta. Loppu onkin Raccoon Cityn jo kertaalleen kuolleiden asukkaiden uudelleen tappamista. Juoneltaan köyhä peli tarjoaa aivotonta tappamista räiskinnän ystäville.
Operation Raccoon Cityssa on montakin ongelmaa, mutta suurin niistä on se, että pelkkä räiskintä käy tylsäksi jo varhaisessa vaiheessa. Vihollissotilaat ovat miltei kuolemattomia, ja niihin saa upottaa parikymmentä luotia ennen kuin ne kaatuvat. Zombit lakoavat nopeasti, mutta muiden mörköjen kanssa saa tappaa pidemmän kaavan kautta.
Pelin edetessä ei tarjota mitään uutta. Tarina noudattaa seuraavaa logiikkaa: tapa kaikki mikä liikkuu, kulje 100 metriä eteenpäin ja tapa taas kaikki mikä liikkuu. Sairaala, kaupungintalo ja jopa kirkko on saatu näyttämään samalta. Maailma on tummanpuhuva. Jollei muuta asetuksista valoisuutta kirkkaammaksi, ei meinaa
nähdä kulkea eteenpäin.
Tiimissä olevat tekoälysotilaat ovat enimmäkseen tiellä ja kuolevat turhan helposti. Pomotaisteluissa heistä ei ole juuri iloa, mutta tavallisia zombeja ja sotilaita vastaan he ovat miltei hyödyllisiä. He juoksevat liiankin helposti tulilinjalle eivätkä näytä osaavan suojautua. Komentoja heille ei voi antaa, joten on vain kestettävä. Sotilasjengiin on valittavaissa medic-hahmo, pelin ainoa hyödyllinen tekoälytoveri. Hänkin on hyödyllinen vain silloin kun on elossa ja muistaa parantaa päähenkilön.
Hahmon ohjaaminen on helppoa ja kommennot ovat selkeitä paria vikaa lukuunottamatta. Päähenkilön joutuessa vihollisen kynsiin pitää heilutella vasenta tattia päästäkseen irti. Kranaatit ovat hyödyttömiä, mutta jos hahmo itse osuu kranaatin tielle, tilanne on aivan toinen. Ammukset ovat koko ajan lopussa. Jännitystä peliin luo kysymys siitä, mistä niitä saa lisää.
Visuaaliset kauhun kokemukset jäävät melko vähäisiksi. Muutaman kerran saattaa säikähtää yhtäkkiä selän takana olevaa zombia, mutta siinä on suunnilleen kaikki. Äänimaailma on hyvä ja yrittää pitää yllä pelon ilmapiiriä, mutta 80-luvun lasten piirroshahmoja muistuttavat zombit nollaavat tunnelman tehokkaasti.
TESTATTU
PS3
ARVOSTELIJA
Daniela Wnuk
PÄÄSTÖTODISTUS
Zombeilla maustettua tylsää ajantappoa