Varsinaisia zombeja ei ole Resident Evil -sarjassa näkynyt hetkeen, mutta suurista vihollisjoukoista ei silti ole pulaa. Tällä kertaa päähenkilö on ihan ensimmäisen Resident Evilin ja Code Veronican tähti, Chris Redfield, joka matkustaa Afrikkaan, jossa laittomat biologiset aseet aiheuttavat ongelmia. Samaan vaivaan törmättiin viimeksi pelisarjan edellisessä osassa, eikä tuttu kaava ole juuri muuttunut: sankari etenee ja ampuu, kunnes viholliset ovat kanveesissa. Välillä ratkotaan hyvin yksinkertaisia pulmia.
Tällä kerralla mukana on myös kaveri, joka tekee parhaimmillaan vihollisten räiskinnästä hauskaa. Paikallinen agentti Sheva Alomar seikkailee Chrisin rinnalla. Yksinpelissä Shevaa ohjaa tekoäly, mutta peliä voi pelata myös kaverin kanssa joko verkossa tai jaetulla ruudulla, jolloin peli onkin ehdottomasti parhaimmillaan. Mikäli toinen kaksikosta pääsee hengestään, on aika ladata edellinen tarkistuspiste, ja se onkin yksinpelin ärsyttävimpiä elementtejä: pelin hankalammilla vaikeustasoilla Sheva nujertuu raivokkaan vihollislauman alle turhan helposti. Moninpelissä vihollisen kanssa käsikähmään juuttunutta tai kuoleman kielissä olevaa kaveria voi rientää auttamaan. Tämä tekee yhdessä pysyttelystä tärkeää ja moninpelistä mukavan dynaamista.
Kuten pelityyppiin kuuluu, Resident Evil 5 on hyvin väkivaltainen. Limaa ja visvaa piisaa, inhottavia ötököitä puskee esiin infektion saaneiden ihmisraukkojen sisältä ja hyvin tähdätty laukaus roiskauttaa ihveet seinille. Kaikki tämä piirtyy ruudulle yksityiskohtaisesti ja huolella, ja sama graafinen laatu näkyy myös ympäristöissä: kyseessä on todella komea peli.
Peli seuraa vanhaa kaavaa turhankin uskollisesti. Sankari ei vieläkään voi liikkua ja tähdätä samanaikaisesti, ja niinpä vihollisia vastaan taistelu tuntuu kovin kömpelöltä. Se on toki täysin tarkoituksellinen ratkaisu, joka lisää pelin haastetta ja pelaajan tuntemaa ahdistusta, mutta tässä vaiheessa sitä toivoisi näkevänsä jotain uutta: kun valtaosa pelistä tuntuu tarpeettoman hankalalta, on pakko ajatella, että ehkä näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla.
Toinen sähellystä aiheuttava asia on esineiden hallinta: molemmilla hahmoilla on rajoitetusti tilaa varusteille, eikä peli pysähdy niitä räplätessä. Niinpä ammusten tai ensiaputarpeiden vaihto kriittisissä tilanteissa on todella paniikinomaista räpellystä – ja tuttuun tapaan kummastakin on aina pulaa.
Jos piti sarjan edellisestä pelistä, pitää varmasti myös Resident Evil 5:stä, sillä se seuraa edeltäjänsä kartoittamia reittejä. Tarinallisesti peli on aika hölmö, mutta niinhän tämän sarjan pelit aina ovat. Ne, jotka haluavat kauniita maisemia ja veristä toimintaa saavat kyllä rahalleen vastinetta.
PÄÄSTÖTODISTUS
Klassisen pelisarjan uusin vesa ei juuri yllätä, muttei petäkään
