Toinen maailmansota viehättää pelintekijöitä edelleen siinä määrin, että aiheesta kyhätään jatkuvasti uutta peliä niin yksin- kuin moninpelimarkkinoillekin. Jälkimmäiseen panostava Red Orchestra: Ostfront 41-45 sijoittuu nimensä mukaisesti itärintamalle, jossa yhteen ottivat saksalaiset ja neuvostojoukot.
Nettimoninpelien pelaajamäärät ovat jatkuvassa kasvussa, eikä ihme. Ihmispelaajien parissa tapahtuva peli on yllättävämpää ja usein paljon kiinnostavampaa kuin ennalta suunniteltu yksinpeli, jossa pelaaja seuraa usein tekijöiden haluamaa polkua ja kohtaa aina samat asiat.
Red Orchestra yrittää erottua joukosta realismilla. Yksi kiväärinluoti riittää pysäyttämään pelaajan etenemisen hetkessä. Tykistötuli on todellinen pelote, sillä paineaallot vievät näkö- ja kuuloaistin hetkeksi. Ihan niin kuin oikeassakin sodassa, voisi kuvitella.
Hyvät ominaisuudet saavat jatkoa tankeissa. Tankkityypistä riippumatta pelaajia tarvitaan peltipurkkiin useampia, sillä yksi mies ei voi ajaa ja hoitaa tykkitornia samanaikaisesti. Myös tankkien käyttäytyminen on uskottavaa: hitaat ja kömpelöt tankit lataavat ikuisuuden laukauksen jälkeen.
Ikävä kyllä peli ei ole yhtä käytännöllinen kuin se on realistinen. Pelin latausajat ovat todella pitkät. Esimerkiksi tyypillisen kentän lataus kestää useita minuutteja. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että peli johon yrittää mukaan, ehtii loppua ennen kuin pelaajan pääsee serverille. Ja taas odotetaan.
Tiimityötä painottava toteutus ei sekään toimi kovin hyvin julkisilla servereillä. Tämä ei toki ole täysin pelintekijöiden vika, mutta kertoo siitä, ettei tuotteen lopullisia markkinoita tunneta. Siispä loppukäyttäjä eli pelaaja repii hiuksiaan. Aika näyttää oppivatko pelaajat pelin hienoudet.
Tilt.tv:n päästötodistus: Hyvät lähtökohdat, huono lopputulos.
