Kaivostyöläisen elämä ei ole helppoa. Suurin toivein Marsiin muuttaneita mainareita kohdellaan kaltoin ja pidetään orjina ilkeän isoveli-järjestön alaisuudessa. On aika tehdä muutos ja käydä vastarintaan, eteenpäin veljet!
Pelitaloja pursuavasta Yhdysvalloista tuleva Volition on hankkinut kannuksensa loistavilla FreeSpace-peleillä. Avaruustaistelun jälkeen porukka siirtyi roolipelaamisen maailmaan ja väsäsi Summonerin. Nyt tiimi on saanut valmiiksi 3D-räiskintänsä, Red Factionin. Red Faction on lähes sellainen kuin odotettiin ja toivottiin. Muutama ominaisuus tosin poistettiin pelistä, vaikka engine niihin pystyykin (syyttävät sormet osoittavat PS2-versioon). Joka tapauksessa Red Faction osoittaa jälleen kerran, että hyvän pelin voi tehdä keittämällä tutun reseptin hyvin ja lisäämällä oman erikoisvivahteen.
Red Faction kertoo Parkerista, punaisen vastarinnan kapinoitsijasta. Pelaaja pukee mainari-Parkerin kapineet ylleen ja aloittaa yhdessä muiden orjien kanssa kapinan kaivosyhtiö Ultoria vastaan. Juoni on peruskamaa, mutta kapinasta olisi saanut huomattavasti mielenkiintoisemmankin. Missään vaiheessa ei tule kunnon yhteistyöfiilistä. Toki punaisia työläisiä näkyy elossa siellä sun täällä, ja välillä he jopa osallistuvat taisteluihin, mutta suurin osa vain seisoo paikallaan tekemättä mitään. Pari taistelukohtausta on skriptattu niin, että kapinallinen kuolee joka tapauksessa, vaikka pelaajalle mukamas annetaan illuusio mahdollisuudesta vaikuttaa asiaan. Aina silloin tällöin pelaajaa ilahdutetaan radioviesteillä, jotka jatkavat muiden ääniefektien tasapaksua linjaa. Radioviestien merkitys on lähinnä tunnelmallinen, mitään erikoista hyötyä niistä ei ole.
Tämä ei kuitenkaan haittaa. Pelin kentät vaihtelevat upeasti ja Red Faction tempaakin mukaansa lähes yhtä hyvin kuin Max Payne, ja se on jo paljon se. Pieniä notkahduksia tasoon toki tulee, mutta pääasiassa kenttiä koluaa innokkaasti. Kentissä tulee vastaan niin hiiviskelyä kuin normaalia ammuskeluakin, ja ympäristöt vaihtelevat kivisistä kanjoneista ahtaisiin laitoskäytäviin. Vaihtelua lisäävät myös pelistä löytyvät erilaiset ajoneuvot, jotka toimivat mukavina virkistäjinä. Kovin kauan hommassa ei kuitenkaan mene, sillä Red Factionin pituus on myös hyvin lähellä Max Paynen vastaavaa. Itse asiassa allekirjoittaneella kesti Red Factionin läpipeluussa 14 tuntia, kun Max Paynen parissa aikaa vierähti 16 tuntia. Vaikeustaso vastaa myös aika hyvin Remedyn hittipeliä, eli mukana on pari kinkkisempääkin kohtaa ja muutama ärsyttävä puzzle.
Kohulla odotettu Geo-Mod-engine ei oikeastaan tuo uutta ulottuvuutta yksinpeliin, vaan se jää lähinnä maiseman koristajaksi (tai rumentajaksi, miten sen nyt ottaa). Kenties tulevaisuudessa ominaisuudesta saadaan enemmän irti, idea seinien ja maaston räjäyttämisestä kun on hyvä.
Aseistuksesta voi kertoa positiivisessa hengessä. Peli tarjoaa kymmenkunta asetta, ja kaikilla on oma hetkensä parrasvaloissa. Ainoastaan liekinheitin jäi omassa pelailussani vähemmälle käytölle. Pistooliakin käyttää pelin puoliväliin asti, jolloin arsenaaliin liittyy Precision Rifle, joka korvaa pistoolin headshottien tuottajana. Erikoismaininnat vielä Red Factionin versiolle Railgunista, eli Rail Driverille. Ase pystyy näkemään vihollisia seinien läpi, joten ovien takana kyykistelevien sotilaiden päivät ovat luetut. Omaa munakkuutta löytyy myös Fusion Rocket Launcherista, jonka räjähdys on melkoinen energiapommi.
Tekniikka pelaa. Graafisesti Red Faction ei esitä mitään ihmeitä, mutta valituksen aihettakaan ei ole. Ne vähät musiikit mitä pelistä löytyy ovat tunnelmallisia ja istuvat peliin upeasti. Ääniefekteissä ei sen sijaan kummempaa kehumista tai haukkumista ole, hyvin geneeristä perustasoa. Konetehoatähän kaikkeen ei vaadita mitenkään järkyttävästi, sillä testikoneen (1 GHz TB, 512 Mt & TNT2) lisäksi myös AMD K6-2 450 MHz varustettuna G400:lla pyöritti peliä ihan siedettävästi, kunhan ei pistänyt yksityiskohtia maksimiin eikä käyttänyt suuria resoluutioita.
Vihollisten tekoäly on sitä samaa vanhaa, eli hullut vartijat käyvät armottomaan taisteluun pelaajaa vastaan ja kaatuvat pian ruumiina maahan. Joskus vartijat ja muut väläyttelevät älyllisiä taitojaan, mutta useimmiten ne eivät eroa 3D-räiskintöjen massaälystä mitenkään. Pää on vihollisilla arka paikka; yhdellä lippaalla voi ampua luotien mukaisen määrän vihollisia, jos tähtäyskäsi toimii ja vihollisilla ei normaalia parempaa suojausta ole.
Muutamia pikkubugeja löytyy, esimerkiksi keskivaiheilla yhden oven avautuminen jäi hieman epäselväksi. Piti ilmeisesti kävellä tiettyyn kohtaan, ja vasta sen jälkeen oven pystyi avaamaan. Peli onkin erittäin skriptattu. Pahimmillaan tämä näkyy tilanteissa, joissa tiettyjä vihollisia ei voi tappaa ennen kuin Jotain Suurta ™ on tapahtunut (pelaaja astunut paikkaan x, jne). Skriptaus näkyy monissa kohdissa aika räikeästikin, esimerkiksi muuten vaikuttava Combot-kohtaus on pilattu liiallisella skriptaamisella (vinkki: kurmota ’bottia tarpeeksi luodeilla ja peli etenee).
Moninpeli erottuu edukseen. Geo-Mod-engine pääsee oikeuksiinsa paremmin ja monet kentät näyttävät reikäjuustolta taistelun jälkeen. Kenttien taso ja hajotettavuus vaihtelee sopivasti, ja jokaiselle pelaajalle löytyy oma lempikenttä. Käytännön testit paljastivat Heavy Machine Gunin, Rail Driverin ja Rocket Launcherin olevan aseista suosituimpia, mutta tuhoa saa aikaan muillakin aseilla. Esimerkiksi peruspumppari on aivan omiaan muiden pelaajien raukkamaiseen takaapäin-lahtaukseen ahtaissa käytävissä. Vaikka Rail Driver voi tuntua ylivoimaiselta paperilla (pystyyhän se ampumaan seinien ja muiden esteiden läpi), todellisuus on kuitenkin toisenlainen, ja hyvä niin. Nyt Red Factionin asevalikoima on sopivasti tasapainotettu moninpeliin.
Aika näyttää tuleeko Red Factionista moninpeliklassikkoa. Alkuinnostus oli ainakin kova järjestämälläni pienimuotoisella LAN-partylla. ”Pelataan mieluummin sitä Red Factionii, kun siinä voi tehdä reikiä” (Red Faction vs. Counter-Strike), ”tässä on just hyvä tempo” ja ”haha, kaks äijää Railgunil” kertonevat jotain (pelaajien älyllisestä tasosta?). Nettipeli on luonnollisesti mukana ja sekin toimii kohtuullisesti. Pingit ovat välillä korkeat, mutta pelaaminen tuntui silti sujuvan hyvin.
Pelimuotoja olisi kaivannut lisää, nyt mukana ovat vain ne perusmuodot, eli Deathmatch, Team Deathmatch ja Capture The Flag. Counter-Striken tyylinen erä-matsi olisi tuonut oman lisänsä, mutta minkäs teet. Ehkä joku tekee Faction Strike -modin, tai jotain? Muiden tekemiä kenttiä ja modeja ainakin on tulossa, sillä pelin mukana toimitettava RED-editori (joka ei omalla pääkoneellani toiminut) antaa kenttien tekemiseen hyvät puitteet. Harmittavasti ajoneuvoja ei moninpeliin ainakaan vielä saa.
Red Faction on erinomainen perusräiskintä, mutta täydellistä vallankumousta on kuitenkin turha odottaa. Joka tapauksessa punakapina on kiinnostavaa pelattavaa yksin ja yhdessä, joten Marsin matkasta jää hyvä maku suuhun.